Gerin elämää voi jatkossa seurata osoitteessa: geri.nettisivu.org/

Uljas vuosi 2011 on pyörähtänyt käyntiin. Se tulee mitä sisältämään kaikenlaista mukavaa Gerin päänmenoksi. Tänä vuonna tulemme todellakin starttaamaan ainakin wt:ssä, ehkä jo heti lumien sulattua;) Jos tokoilu edistyy hyvää tahtia, aion kokeilla siinäkin kisaamista. Samaten, jos parit onnistuneet harjoitusjäljet saisi vedettyä, voisi mejääkin harkita. Mutta vahingosta viisastuneena aion kyllä pitää huolen, että en starttaa mihinkään ennen kuin koira on valmis ja osaa asiat. Jos sitten mokataan, olkoon se minun syytäni sitten! Kesällä saattaa olla tiedossa vakkariseuralainenkin Gerille, mutta katsotaan nyt, miten asiat lopultakin sujuvat... Siinä sitä onkin sietämistä ja totuttelemista! Myös itselleni on tiedossa ylimääräistä kivaa, sillä aion hakea eläinfysioterapiakoulutukseen, kunhan haku koulutukseen alkaa.

No mitäpä tässä sitten olisi tapahtunut viime aikoina? Joulun vietin Gerin kanssa kaksistaan. Teimme pitkiä metsälenkkejä ja lepäilimme. Näimme joulunpyhinä pitkästä aikaa Saijaa ja Bossea, joka näyttää edelleen olevan Gerin mielestä aivan valloittava tyyppi. Vähän tuli tokoliikkeitä hinkattua ja pari kertaa kaivoin damitkin esille, mutta lunta on kyllä niin älyttömästi, ettei mitään suurisuuntaista voinut harkitakaan tekevänsä. Kerran erehdyin heittämään damin jättimäiseen lumikasaan tajuamatta, että sehän humahtaa sen uumeniin, ihan kuten eläin itsekin, kun lähti sitä etsimään... Siinä sitä sitten oltiin. Olin täysin vakuuttunut, että se dami löytyy vasta lumien sulattua, mutta vielä mitä: Geri ui pitkin poikin kinosta, tunki nenäänsä hankeen ja ilmeisesti haistoi damin olemassaolon, ja kaivoi sen esiin! Käväistiin myös Turussa muutaman päivän visiitillä ja Geri halusi siellä välttämättä tulla kanssani saunaan. Siellä me istuimme vieri vieressä ylälauteella ja heitimme löylyä kiukaalle. Ja Geri lähti lauteilta vasta, kun minäkin lähdin... Todellinen ihmisen paras ystävä:D

Kannoin korteni kekoon ja talkoilin lauantaina ja sunnuntaina Messarin Voittaja -näyttelyssä. Olen joskus ollut ko. näyttelyä kokoamassa, mutten kertaakaan varsinaisina päivinä töissä. Täytyy sanoa, että joidenkin aikuisten ihmisten (koirien esittäjien) käytös oli niin uskomatonta, etten toivu siitä varmaan ikinä. Myös muutama käytännönasia vaatisi parannusta. Sinänsä oli kiva olla töissä varsinaisina näyttelypäivinä, että näki tollerit kehässä ja sai ostettua Gerille vetolelun. Siis todellakin: siellä oli vaikka mitä tuoteesittelijää ja ständiä, mutta vetolelu oli ainoa, minkä ostin...

Tänään vietän ansaittua vapaapäivää viikonlopun koitoksien jäljiltä. Pienet jouluvalmistelut alkuun (kokki kolmonen valmistaa joulun "lisäkeruokaa") ja sen jälkeen metsään uudet vaelluskengät jalassa. Geri on päässyt vihdoin lumen makuun. Se poikkoilee tuolla rantabulevardilla kinoksesta toiseen, syöksyy irtolehtien perässä ja riekkuu leijailevan lumen keskellä. Illalla voisi ottaa vielä pienet tokosessiot. Ne ovat olleet viikonlopun pannassa. Perjantain makasin äänettömänä kurkunpääntulehduksen kourissa kotona ja muutoin olin tosiaan tuolla Messarissa.

Talvi tuli sitten kerralla. Lunta on varmaan 20 cm ja pakkasta yli -10... Huh, kyllä meinaa naama jäätyä ulkoillessa. Muutosta ei ilmastoon näy, joten eiköhän tästä pääsisi jo hiihtoladuillekin, kunhan vain sukset saisi hankittua. Gerin kanssa olen käynyt normaalisti metsälenkeillä, mutta vähän pitää kyllä seurata tassujen jäätymistilannetta ja mitoittaa lenkit sen mukaan. Jossain vaiheessa Gertsu nimittäin alkaa aina kinkkaamaan jalkojaan. Se näyttää vähän huvittavalta, melkein kuin kouluratsastuksen askellusta katselisi...

Koska ulkona on ollut kertakaikkisen kylmää, olen lähestulkoon joka ilta raivannut olohuoneeseen treenitilan, jossa olemme hinkanneet tokoliikkeitä: perusasentoa (G tuppaa jäämään vähän kauaksi, kun nome:ssa se ei ole haitannut), maahanmenoa ja pysähtymistä seisaalleen. Toiset liikkeet sujuvat paremmin kuin toiset, mutta pientä edistymistä on tapahtunut ja oppilas on niin innokas, ettei voi uskoa, että harjoitussessio loppuu jossain vaiheessa.

Tänään tapahtui jotain mieletöntä. Olemme harjoitelleet pillistä pysähtymistä ruokakupilla ja se sujuu nyt huomattavasti paremmin kuin aiemmin, mutten siltikään luota Geriin siinä aivan täysin. Olemme myös harjoitelleet ohjauksia niin, että Geri istuu edessäni lyhyen etäisyyden päässä ja näytän sille kädellä suunnan, josta hakea (eli käytännössä oikea tai vasen). Päätin metsälenkin päätteeksi tehdä Gerille pienen helpon harjoituksen, jonka ei pitänyt sisältää mitään edellä mainituista elementeistä. Haettavat damit olivat ojan pohjalla katajan juurella (lumihangessa). Ideana oli harjoitella lyhyellä matkalla lähihakua... Jostain syystä, todennäköisesti tassujen kylmettymisen takia, Geri oli ihmeellisen lyhytjänteinen, se etsi pienen hetken, eikä malttanut kuunnella lähipillitystä ollenkaan, vaan lähti sivuun, kylläkin sen näköisenä, että se edelleen etsii kovasti. Päätin kokeilla sen pysäyttämistä pillillä ja kas, Geri pysähtyi kuin seinään n. 15 m minusta ja 5 m sivuun dameista. Se kääntyi katsomaan, mitä tuo tyyppi nyt viheltelee. Hyvä, etten jäätynyt tämän täydellisen suorituksen edessä, vaan näytin kädellä suunnan, josta piti hakea ja lähetin... Geri näytti miettivän sekunnin, sitten sen silmät syttyivät (sarjakuvassa sen pään ylle olisi syttynyt lamppu!) ja se lähti viipottamaan häntä heiluen käteni osoittamaan suuntaan ja parasta oli, että se löysi palkinnon, damin, heti ja palautti sen suunnatonta itsetyytyväisyyttä uhkuen minulle. Ihania onnistumisen hetkiä, ihan vahingossa:) (ja mikäänhän ei takaa sitä, että se tekisi tämän saman joskus toiste).