Gerillä koitti onnen ajat, kun Fiestan nokka osoitti keskiviikkoaamuna kohti Turkua ja Geri pääsi viideksi päiväksi touhuamaan mökin pihamaalla. Käytin tilanteen hyväkseni ja tehtiin Gerin kanssa myös muutamat treenit.

Torstaiaamuna Geri sai koluta verijäljen, jonka päässä lymysi aamuruoka. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, Geri tajusi homman jujun heti ja työskenteli huolellisesti. Se ei tällä kertaa seurannut jälkeä läpi puskien, vaan liikkui jäljen vasemmalla puolella, välillä monta metriä jäljestä, mutta sillä oli selkeästi haisu siitä, missä jälki kulki, sillä päämäärätietoisesti se suunnisti sen loppua kohden.

Torstai-iltapäivänä otettiin touhua sekä variksella, että lokilla. Geri toimi variksen kanssa hirmuisen hyvin, se kantoi sitä kivasti ja palautti käteen. Se oli selkeästi innoissaan molemmista ja poissa oli normaali yltiökohteliaisuus vaakkuja kohtaan.

Perjantaina kaivoin esiin myös jäniksen. Annoin Gerin ensin vähän nuuhkia ja tutustua kapistukseen, jonka jälkeen tehtiin 2 jälkeä sillä. Ensimmäinen oli n. 20 m pitkä, se kaarsi kuusikon keskelle. Toinen oli vähän pidempi, ehkä 40  m ja se kaarsi toiseen suuntaan, vähän mutkitellen. Molemmat sujuivat loistavasti ja jänis palautui ohjaajalle vauhdikkaasti molemmilla kerroilla.

Mitäpä tässä olisi tapahtunut? No, ensinnäkin käytiin pitkästä aikaa lenkillä Saijan ja Bossen kanssa. Geri ja Bosse tulevat edelleen toimeen keskenään liikuttavan hyvin:) Näytti siltä, ettei kummallekaan tullut pieneen mieleenkään tehdä muuta kuin leikkiä...

Viime viikon alussa tapahtui minun ja eläimen yhteisessä historiassa todella ainutlaatuinen tilanne: Geri vetkutteli ja vänkäsi hakutreenissä, ei jaksanut keskittyä ja kruunasi tilanteen sillä, ettei halunnut palauttaa damia, vaikka lopulta helpotin tehtävää reippaasti. Voin kertoa, etten suhtautunut tähän yllätykseen mitenkään hymyssä suin ja Geri toivottavasti muistaa, miten kaikki kiva voi loppua seinään... Mietin jälkikäteen, mikä meni pieleen: oliko syy kuumassa ilmassa, joka teki Geristä väsähtäneen ja vetämättömän? Pitkässä yksinolossa päivällä, joka teki sen kiukkuiseksi? Hyrräsivätkö hormonit? Vai oliko se vain muuten huonolla tuulella? Olinko minä erilainen kuin yleensä? Oliko ohjaajalla huonot eväät? Joka tapauksessa tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun Geri yrittää (huom. yrittää!) tehdä damin kanssa toisin kuin haluan. Olin siksikin äimänä, että olen tähän asti voinut antaa sille damin kannettavaksi, vaikka se olisi vapaana. Se on jopa sinkoillut se suussa pitkin metsämättäitä ja palauttanut sen silti pyynnöstä, kiltisti ja mukisematta. Oli outoa, pitää pitää huoli, ettei tuommoinen toistu. Äkkiseltään vaikutti siltä, että koska sen keskittyminen oli jossain muualla, se ikään kuin unohti, mitä sen piti damille tehdä... En tiedä. Jatkossa pitää kuitenkin muistaa tarkkailla tarkemmin koiran elekieltä ennen kuin edes harkitsee pientä treeniä.

Aivan kuin korjatakseen erheensä se seuraavana päivänä iltalenkillä oli kuin pieni enkeli. Mentiin taas Nuuksioon, etsittiin uusi kiva lampi, jonka ympäristöä lähdettiin samoamaan ja Geri hämmensi minut positiivisella tavalla: se jolkotteli pitkällä edellä, pysähtyi yhtäkkiä nyppylän päälle, tuijotti hetken kaukaisuuteen ja juoksi sen jälkeen ihan täysiä luokseni. Se istahti eteeni istumaan kuin "tänne" -käskyn saatuaan. Sekunnin ehdin ihmetellä moista, kunnes nyppylän takaa ilmestyi toinen lenkkeilijä. Olen todellakin pyrkinyt johdonmukaisesti opettamaan sille, että muut ihmiset, koirat, autot, pyörät ynnä muut mielenkiintoiset kannattaa jättää rauhaan ja tulla mieluummin minun luokseni, mutta Gerin oma-aloitteisuus oli kyllä melkoinen teko:)

Tänään Geriä hämmensi sen aikuisiän ensimmäinen lehmäkokemus. On se lehmiä nähnyt pentuna, mutta silloin ne eivät herättäneet mitään kiinnostusta. Villa Elfvikin laitumella seisseet lehmät ja vasikat jaksoivat jo kiinnostaa. Geri yritti haastaa jättikokoista, aidan vieressä seisovaa lehmää leikkiin, mutta lehmä vain tuijotti varautuneesti ja kun se lähti pois, Geri työnsi päänsä aidanraosta ja vinkui sen perään epätoivoisena. Geri on siis ihmisystävällinen, koiraystävällinen ja lehmäystävällinen koira:)

Viimeisten viikkojen aikana on kerrattu perusasioita ja tehty hakua pariin otteeseen metsässä. Geri tykkää siitä jotenkin ihan kamalasti, se malttaa hienosti, että saa luvan noutaa ja etsii sinnikkäästi ja innolla. Olen toistaiseksi pidättäytynyt helpoissa treeneissä, eli Geri näkee, että avustaja vie dameja, muttei sitä, minne. Hakua voi kyllä vaikeuttaa ihan reippaasti, koska Gerillä on a) järjettömän hyvä muisti ja se muistaa, missä kaikkialla avustaja on kiertänyt ja b) taipumus etsiä silmillään, jos se näkee liian hyvin, mihin dameja viedään. Seuraavaksi olisi tarkoitus ottaa samaa settiä riistalla, eka vähän helpotettuna, tietty. Vesinoutoa ei vissiin tarvitse kauheasti harjoitella, koska tämä eläin on kyllä niin uskomaton vesipeto, etten voi kuvitella sen himmailevan minkäänlaisen rannan kanssa, jos se pääsee noutamaan... Se menee uimaan rannasta kuin rannasta, välillä ihan muuten vain. Pikkaisen sitä pitää kyllä totuttaa siihen, että ihmisetkin saattavat mennä uimaan eikä heitä oikeasti tarvitse pelastaa... Kokeilin viime viikolla kaksoismarkkeerausta nurmikkoalueella lyhyellä matkalla ensimmäisen kerran. Olemme harjoitelleet hihnassa yhden damin hakua ilman, että sitä välillä vaihdetaan muihin maassa makaaviin dameihin. Treeni on tuottanut tuloksen: Geri nouti hienosti ensin ekan damin, sitten toisen:)

Gerillä on turkki alkanut taas kasvaa. Viikossa siitä on tullut taas vähän tuuheamman näköinen. Se on hyvä, koska siltä todellakin lähti turkki aika totaalisesti loppukeväästä... Tuloksena oli kaamea, lyhytkarvainen punaturkki.

Tämä viikko on ollut kerrassaan kiireinen: töitä ja valmistujaisjuhlien valmistelua. Geri on kärsinyt kiireestä, sillä minun on ollut todella vaikea löytää aikaa kunnon metsälenkeille, saati sitten treenille. Olen kantanut lenkeillä mukana damireppua ja yrittänyt sopivan hetken sattuessa harjoitella perusasioita: kantamista, yksinkertaisia noutoja ja palauttamista. Kantamiseen olen ottanut mukaan uuden elementin: olen vienyt kaksi damia Gerin nähden jonkin matkan päähän. Toinen haetaan yhdessä (Geri hihnassa) ja sitä kannetaan ympäriinsä, toinen toimii häiriönä eikä sitä haeta. Lopuksi olen ottanut erikseen helppoja noutoja, jottei treeni käy liian tylsäksi. Jos tuolla saisi kitkettyä damin vaihtamisen pois. Katsotaan...Vaihtamisongelmaa ei ole vesinoudoissa. Geri hakee damit hienosti yksi kerrallaan, vaikka vilkuileekin jäljelle jääviä dameja "sillä silmällä".

Viikonloppuna ohjelmassa on vaakkuharjoittelua ja hakuruutua nyt ainakin. Pitääkin muistaa ottaa vaakku pakkasesta.

Niin, ja tänään törmättiin aamulenkillä kuolleeseen siiliin. Geri suhtautui siihen kiinnostuneena, mutta samalla kohteliaisuudella kuin muuhunkin riistaan: hirmuisen kiinnostavaa, mutta kauhealla tohinalla ei kimppuun voi käydä. Ja kiltisti se jätti siilivainaan rauhaan, kun pyysin.

Käytiin Urpon päivän kunniaksi Tiinan ja poikien kanssa lenkkeilemässä Ämmässuon metsissä. Tiina otti mukaansa muutaman vaakun, jonka kanssa tehtiin riistaharjoituksia. Tiina antoi hyviä vinkkejä, miten treenata ja mitä treenata.

Gerin riistankäsittelytaito on varsin jännittävää: alkuun se suhtautuu riistaan edelleen hyvin kohteliaasti, nuuhkii ja tutkii, muttei käy kiinni. Geri innostuu kantamaan parhaiten silloin, kun vaakku viedään metsään ja sen pitää hakea se sieltä. Ihan perille asti se ei vielä malta sitä tuoda, mutta muutaman metrin päähän kyllä. Pitänee ottaa noita riistatreenejä viikottain nyt tässä, että se tottuu asiaan. Intoa riittää, sen puutteesta ei ole suinkaan kysymys.

Vesinouto menee hyvin. Geri on hirmuisen innokas uimari, se plumpsahteli metsälampeen omia aikojaankin aina välillä, joten veteenmenoa ei sinänsä tarvitse kannustaa... Geri haki lokin innokkaasti ja olisi mielellään jatkanut harjoitusta. Parasta on se, että Geri on ilmeisesti sisäistänyt hyvin sen, että taippariotteesta lähdetään vasta käskyllä.

Lisäksi lenkki piti sisällään riehumista, Onnin perässä juoksentelua ja Toivon tönimistä. Toivo on kasvanut, varsinainen pikkubodari siitä on tullut:)