Mökillä olo oli totisesti Gerin mieleen. Se sai tutkia ja nuuhkia pihamaata, hyppiä kivillä ja juosta ruovikossa. Mikään luontainen vesikoira tämä eläin ei kyllä osoittanut olevansa. Kovalla houkuttelulla sen sai kastamaan etutassunsa ja lopulta mahakarvansa, mutta sen jälkeen se juoksikin hämmennyksen vallassa ympäri pihamaata. Ilme näytti siltä kuin se olisi halunnut sanoa: "Näittekö, näittekö mitä minä tein?! Voi kamalaa, olipa se jännittävää, mutta jotenkin kauhean kiehtovaa!". Uimaan Geri ei kuitenkaan suostunut, ei edes niin, että muut laumalaiset olivat molemmat järvessä seisomassa ja kutsumassa sitä luokseen. Geri viuhtoi rantaviivaa edestakaisin ja vinkui armottomasti.

Autolla ajo on alkanut sujua. Geri taitaa jopa tykätä siitä, koska se tietää, että siitä seuraa aina jotain mukavaa, kuten uusia leikkitovereita, metsälenkkejä tai mökkikeikkoja. Se makoilee kiltisti auton takaosassa ja odottelee, milloin ollaan perillä.

Eilen sattui tahaton uimiskohtaus: olimme Luukissa kävelyllä ja Geri riensi metsälammen rantaan juomaan. Tajuamatta, mitä teki, se yritti ilmeisesti kaapaista vettä tassullaan ja humpsahti suoraan lampeen uimaan... Nostin rannalle yltäpäältä märän ja hämmentyneen koiran, joka juoksi seuraavan minuutin ympyrää varvikossa välillä selälleen heittäytyen ja sinkoillen, jonkinasteisen järkytyksen ja riemunsekaisuuden vallassa. Väkisinkin alkoi hihityttää, sen verran hilpeästi Geri käyttäytyi!