Kaikessa ihanuudessaan runsasluminen talvi on tuonut harjoitteluumme lisähaasteita. Geri ei ilmeisestikään voi sietää sitä, että lumi tarttuu anturoiden väliin. Oletettavasti se tuntuu ikävältä, koska yleensä niin riemastuttavat damitreenit ovat tällä viikolla olleet varsin tuskaisia paikoitellen -niin koiran kuin omistajankin kannalta. Maanantaina päätin teettää Gerillä muistiharjoituksen. Siitä ei tullut mitään, ei yhtään mitään. Geri raahusti dameille, naukkasi ensimmäisestä kiinni ja roikotti sen suussaan minun luokseni, istahti laiskasti alas ja tiputti sen lumeen. Harjoittelemme nyt ahkerasti sitä, että se kävisi palauttaessaan suoraan sivulle istumaan, mutta sepä ei suostunut liikkumaan enää mihinkään. Päättelin, että sitä ei vaan kiinnosta ja kovistelin... Eipä tehnyt ainakaan hyvää. Yritettiin uudestaan, ihan pyllystä koko yritys. Lopulta tajusin miettiä, olisiko näin omituisessa takkuilussa kyse kuitenkin lumesta tassuissa, koska Geri kieltämättä koko ajan olisi halunnut puhdistaa jalkojaan... Kotona trimmasin niitä sitten vähän lisää selkä krampissa.

Surkean epäonnistumisen jälkeen olemme treenanneet todella helppoja harjoituksia, ihan perusjuttuihin ollaan palattu ja haettu intoa. Olen vältellyt lumihangessa kävelyä, ts. metsää ja jäällä lenkkeilyä, jottei raukkaparka saisi lisätraumoja. Eilen iltapäivällä kokeiltiin meren jäällä lenkkeilyä taas ja alku oli kieltämättä varsin huvittava: Geri paineli innoissaan mantereelta jäälle, mutta heti sen puolelle päästyään tapahtui jotain ja se alkoi ontumaan (!?) vasenta etutassuaan surkeana, aivan kuin se olisi vähintäänkin murtunut. Se laahusti luokseni korvat luimussa, marttyyri-ilme naamallaan. Otin "vammatassun" käsieni väliin ja paijasin sitä, puhelin rauhoittavia ja rapsutin Geriä korvan takaa. Se tunki päänsä oikein kainalooni ja vaikutti kaikin puolin niin lohduttomalta, että oikein huvitti. Tämän pienen lohdutteluhetken jälkeen nimittäin kaikki huolet olivatkin sitten poissa ja Geri kirmasi jäällä häntä heiluen ja korvat lepattaen...  Niin ne vaivat unohtuvat :D :D :D