Juhannuksen tienoo meni sitten vatsavaivoista toipuessa. En viitsinyt kauheasti eläinrukkaa rääkätä ennen kuin se sai ruuansulatuksensa toimimaan ja pari päivää syötyä hyvin. Juhannuksena ei tehty mitään erikoista, kunhan lokoiltiin koko porukka yhdessä, käytiin metsälenkeillä, otettiin aurinkoa ja katsottiin futista. Tämäkin ohjelma näytti sopivan Gertsulle oikein hyvin:) 

Pieni paniikinpoikanen tässä toki on päällä, koska olemme lähdössä lauantaina Mölleriin Eurajoelle ja riistan kanssa treenaaminen on ollut niin uivelomaisen surkealla tasolla viime viikkoina, että oikein hävettää! Veikkaanpa, että lauantain reissusta tulee meille todellinen opetusmatka. Ei haittaa yhtään, koska varsinkin riistan kanssa olenkin epätietoinen siitä, missä mennään ja mitä pitää treenata lisää. Tällä viikolla on ollut niin mahdottoman kuumia päiviä, etten ole riistoja jaksanut mihinkään oikein edes roudata. Kerran käytiin vähän kantamassa ja taas se näytti siltä, miltä se aina näyttää, jos taukoa on tullut liikaa: Geri seisoi hölmistyneenä varisten vieressä ja katsoi minua kuin kysyen "onko mun pakko?". Että sitä on varmaan sitten lauantainakin odotettavissa, ellei tuo koira taas osoita huippukisakoiramaisia piirteitä!

WT -touhut sujuvat vanhaan tahtiin. Muutama päivä sitten tehtiin vesityötreeni, muutama ykkösmarkkeeraus, jossa pääpointti oli maltissa, palautusvauhdissa sekä palautuksessa (palautus ensin, sitten saa ravistaa), sekä vaikeampi treeni, jossa tuli ensin ykkösmarkkeeraus/ häiriömarkkeeraus (samaan paikkaan), eteenlähetys ja puolessa välissä pysähdyspillitys. Kun se kääntyi, lensikin toinen markkeeraus toiseen suuntaan, jonka käskin sen hakea. Ja hakihan se, vaikka vähän piti vilkuilla toista damia silmäkulmasta. Palkaksi Geri sai hakea vielä sen ekankin. Toisin sanoen: pysäytys toimii, jipii! Eilen tehtiin lyhykäinen nome-tokoilu, eli seuruuta ilman hihnaa häiriödameja pujotellen, sekä ohjausharjoitus, jossa Gerin piti seurata käsimerkkejäni tarkkaan. Hirveän hyvällä treenituulella tyttö taas kyllä oli, tuijotti ohjeitani erittäin tarkkaavaisena ja toimi kuin raketti. Tämä sujuu, siis:)

Ai niin, ja Geri on varsin innokas joukkouimari. Halusin mennä uimaan metsäjärveen tuossa yksi päivä. Geri ilmeisesti ajatteli, että innostaakseen minua tulemaan sen kanssa uimaan, sen tulee näyttää minulle, miten helposti rannasta pääsee veteen. Se pulahti, ui ympyrää, tuli luokseni, ui taas vähän ympyrää, tuli välillä rannalle ja vierelleni seisomaan, meni taas veteen ja kun lopulta uskaltauduin kastautumaan, se säntäsi kamalaa vauhtia luokseni, mutta jotenkin siinä lyhyessä ajassa tuntui jopa siltä, ettei se yrittänyt enää pelastaa, vaan se halusi tosiaan vain uida kanssani... Voiko olla niin, että tämä sankari-pelastajakoira on oppinut viime kesästä jotain?