Puhuinko jotain itsepäisyydestä?! Ilmeisesti vaistot todellakin pistävät Gerin pään pyörälle, koska iltalenkki oli jotain aivan käsittämätöntä. Se kökki milloin missäkin kadun kulmassa, halusi mennä tasan tarkkaan eri suuntaan kuin minä ja jäi sitten mukamas haistelemaan jotain, vaikka se todellakin näytti drama queen -filmaamiselta. Lopulta se alkoi oikein vinkumaan sydäntä särkevästi, kun sen toiveita ei noudatettu. Ei olisi kannattanut, koska minäpä sidoin tytön lähimpään lyhtypylvääseen ja lähdin kävelemään. Siihen se jäi hölmistyneenä tuijottamaan. Kävelin muutamakymmenen metriä ja palasin sitten takaisin enkä todellakaan kiinnittänyt mitään huomiota hämmentyneeseen tappion kokeneeseen eläimeen... Loppumatka sujuikin sitten normaaliin malliin. HAH!

Nyt Gertsu makoilee jaloissani, nostaa välillä päätään ja katselee minua rapsutusta kaivaten. Tosi väsyneeltä se vaikuttaa.