Sulatin kylppärissä vaakun ja mentiin tänään pitkästä aikaa muistelemaan, mitä sen kanssa pitikään tehdä. Olin valmistautunut pitkään lämmittelyyn varmana siitä, ettei Geri jaksa innostua riistasta, mutta vielä mitä. Se nuuhki sitä häntä heiluen ja tarttui kiinni. Tehtiin ihan random -harjoituksia, kantamista ja lyhyitä noutoja. On se vaan jännä juttu, miten Gertsu kaksistaan treenatessa hakee vaakun näköesteenkin takaa ok, mutta muiden läsnäollessa ei. Eli kimppatreenejä pitää alle saada talvella, niin eiköhän se keväällä jo suju...

Syksyn tavoitteet: 

1. Vaakun turha kunnioittaminen pois

Geri vaatii yleensä pitkää lämmittelyä, jotta se suostuu kantamaan vaakkua. Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö riista kiinnostaisi -sitä kyllä tutkitaan eri suunnalta- vaan ennemminkin jonkinmoisesta kunnioituksesta sitä kohtaan. En tiedä, onko natsikuri kotona aiheuttanut sen, ettei Geri uskalla koskea siihen (jos se kuvittelee sen olevan toisten omaisuutta) vai liittyykö tämä siihen, että Geri lämpiää hitaasti muihinkin asioihin, kuten uusiin koiratuttavuuksiin. Se on monessa suhteessa aika varautunut alussa. Joka tapauksessa, pitää tutustuttaa Geriä talvikaudella vaakkuihin säännöllisesti.

2. Hyvä nouto-ote ja varma palautus

Geri kantaa välillä hienosti, välillä se hätäillen nappaa kiinni siivestä. Palautukset jäävät helposti puolitiehen, ilmeisesti herkkujen toivossa se tiputtaa ne "sinnepäin" ja kuvittelee saavansa palkinnon. Eli näissä tarkkana.

3. Noudot näköesteen takaa ja välimatkan päästä (ei häiriötä)

Tämä toimii, mutta sen pitää toimia sujuvasti. Välillä Geri jää tutkimaan löytöään turhankin tarkkaan ennen kuin tarttuu siihen kiinni. Ongelma liittynee kiinteästi kohtiin 1 ja 2.

4. Häiriötreeni

Jeps, tätä pitää sitten jauhaa kyllä. Simppeleitä harjoituksia, ei mitään turhia variaatioita. Geri on fiksu tyttö, kyllä se tietää, mitä siltä odotetaan, mutta se on vaan turhan tottunut tekemään sen yksin minun kanssani.