Vietimme Gerin kanssa pari yötä vanhempieni luona Espoonlahdessa ja varsinkin isäni innostus nelijalkaiseen ystävään lähenteli jo kultin palvontaa. Olen täysin varma, että hän syöttäisi Gerin tynnyrin kokoiseksi alta aikayksikön, jos uskaltaisi. Hän toivon mukaan kuitenkin tietää, mitä siitä seuraa, jos hän edes yrittää... Geri nautti täysin siemauksin rajattomasta huomiosta. Nyt se makoilee omalla peitollaan varmaan huomiseen asti.

Gerin ulkomuodosta puheen ollen, tyttö on ruokavaliomuutoksen (RC junior ja adult sensible -sekoitus) myötä saanut massaa lisää ja turkkikin kasvaa kivasti. Pitänee kuitenkin Jaanalta selvittää, minkä verran uutta muonaa on syytä päivittäin antaa. Ettei käy niin, että minulla on kohta käsissäni pieni pullea punaturkki...

Ai niin, ja ensimmäinen rusakon takaa-ajokin on koettu. Geri lähti kuin raketti pari päivää ennen aattoa iltapäivälenkillä eikä kuullut sen jälkeen mitään. Puiden takaa viilettivät peräkanaa rusakko ja punainen paholainen. Ilmeisesti Gerin usko takaa-ajon onnistumiseen loppui kesken, koska se palasi parin minuutin jälkeen lähtöpaikkaan häntä heiluen. Minun oli hieman vaikea peitellä ärtymystäni... Sen jälkeen olen kantanut mukanani koirapilliä. Se on toiminut toistaiseksi hyvin. Esimerkiksi tänään, kun Soukan luontopolulla törmäsimme kettuun. Se oli aika huvittava kohtaaminen, koska Geri ja kettu olivat kyllä ihan samanvärisiä ja kokoisia. Gerikin näytti siltä, ettei oikein tiennyt, miten kettuun pitäisi suhtautua. Kettukaan ei varsinaisesti syöksynyt  karkuun, vaan jolkotteli rauhaisaa vauhtia.