Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja treenannut vaakun kanssa muutaman kerran viikossa taipparikatselmuksen jälkeen. Geri etenee harjoittelussa hienosti, väittäisin, että hakuruutu vaakuilla menee pian moitteettomasti! Olen keskittynyt spontaaniuteen, eli en anna Gerille minkäänlaista verbaalista apua vaakun ylösottoon. Tänään pääsimme jo niin pitkälle, että heitin vaakun maahan ja lähdin kävelemään, Geri otti vaakun mukaansa ja kantoi sitä pitkät perässäni pätkät ilmeisen ylpeänä. Muutoinkin liika kohteliaisuus vaakkua kohtaan alkaa olla tipotiessään ja hillitön into puskee päälle! Oikein lupaavaa, siis:) 

Eikä muuten pelkästään vaakut, vaan oravat kiinnostavat... Jessus... Pihapiirissä asustaa orava, jonka olemassaolon Geri haistaa vaikka se olisi missä. Hillitön vinkuna, hännänheilunta ja epätoivoinen takajaloilla seisonta eivät vaan tuo oravaa maantasalle. Ei auta maanitella, mutta eihän tuo höhlä sitä tajua:) Äsken se katsoi tuskissaan, miten orava kiipesi talon seinää ylös ja keksi sitten juosta rappuun sisälle sitä jahtaamaan... En tiedä, millä logiikalla Gertsu päätteli oravan menevän seinän läpi sisäpuolelle asti... Se joka tapauksessa juoksi rapussa seiniä tuijotellen edestakaisin... Mikä pettymys, varmaan, kun ei kurre ilmestynytkään!