Geri makoilee matolla uudessa kodissaan ja vartioi tiukasti käytävästä kuuluvia ääniä. Rappukäytävässä tehdään remonttia, joten äänet kaikuvat asuntoon ilmeisesti koiran korvia vihlovasti. Geri tosin vahtii nykyään muutoinkin aika tavalla, haukahtelee tiukasti ja katsoo sitten minua kuin sanoakseen "huomasitko, minä vartioin sinua, eikö olekin hyvä juttu?". Muutoin se on tottunut uuteen paikkaansa hyvin. Minä puolestani olen innoissani ihkaoikean pakastimen olemassa olosta: nyt voi hankkia variksia säilöön!!!

Pentunäyttely lähestyy ja olen päivittäin seisottanut Geriä pienen tovin. Kehässä pitää juosta niin, että koiran katse on eteenpäin, mutta arvaan jo nyt, että siitä tulee hankalaa, koska Geri ottaa koko ajan katsekontaktia ja toivoo namupalkkaa... Päätin, että kehitän näyttelytilanteita varten oman käskyn, jotta Geri edes jossain vaiheessa ymmärtäisi, ettei siellä vaadita kaunista seuraamista, vaan riittää, että jolkottelee vieressäni hihnassa.

Tässä ympäristössä on hyviä ulkoilumetsiköitä, mm. yksi, johon on rakennettu MTB -alamäkiajorata. Gerin reaktio ko. rataan oli melkoisen hilpeä: se paineli hiekkakourua alas niin kovaa kuin pääsi ja veti tiukat mutkat kylkimyyryä. Alas tultuaan se kiisi saman matkan ylös ja minusta tuntuu, että se oli sen mielestä niin hauskaa, että se oli tikahtua! Pitänee miettiä lajivalintoja taas, hah:)