Geri vietti viime viikon alun koirahoitola-Päärinnoilla. Hain keskiviikkoiltana kotiin hiukkasen voipuneen remuilijan. Vierailu Lilin ja Ramonan seurana sujui kuitenkin niin kivasti, että kenties Geri saa uudemmankin kerran harjoitella koiralaumaelämää. Ensi lumi satoi viime viikolla ja suli viikonlopun aikana pois, mutta ehti Geri siihen vähän totutella ja voi sitä riemua! Mitä syvempi hanki, sitä hauskempi oli siinä oli pomppia ja sitä jännempää sinne oli tunkea kuonoa ja haistella, mitä alta löytyi. Erityisen hauskaa oli lumipallojen jahtaaminen ja syöminen. Gerillä oli pari päivää kestänyt läheisriippuvaisuusvaihe, joka sai huvittavia piirteitä. Se ihan todella seurasi minua joka paikkaan ja piti huolen, että olin jatkuvasti kosketusetäisyydellä. Kaipa sillä sitten oli vähän ikävä?

Viikonloppuna Geri oli hoidossa vanhempieni luona, jossa vietettiin todellista lapsiviikonloppua, sillä myös kummityttöni oli kylässä. Ja sunnuntaina Geri makasikin reporankana eikä jaksanut edes leikkiä. Rankkoja nämä hoitojaksot.

Pentunäyttely lähestyy. Olemme treenanneet seisomista oikein urakalla ja sen suhteen olen aika toiveikas. Gerin ruuhkis pitää vielä siistiä ennen sunnuntaita. Eniten minua askarruttaa kehäjuoksu... Se tulee olemaan täyttä tuskaa sille, joka Gerin kanssa siellä kiertää.