Heinäkuun megahelteet ovat vieneet terän treenaamiselta. On yksinkertaisesti liian kuuma. Riistaa en ole viitsinyt pakkasesta kaivaa, kun olen hysteerinen sen pilaantumisen kanssa (äidin tyttö), damien kanssa olen jotain pientä harvakseltaan yrittänyt. Gerikin näyttää totta puhuen siltä, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa. Olen tyytynyt pitämään huolta siitä, ettei karvaturri näänny kuumuuteen ja jättänyt suosiolla paljon energiaa vaativat askareet viileämmille päiville. Päivisin Geri on läähättänyt varjossa sisällä, iltasella olen ajanut Nuuksioon milloin minnekin uimaan. Geri on polskinut perässäni metsälammissa ja jotain vesiohjauksen tapaista ollaan tehty välillä, mutta tosi vähän. Itse asiassa tässä aika lähellä on loistava paikka uittaa Geriä: matala poukama, jossa voi itse kahlata ja Geri joutuu uimaan pysyäkseen perässä. Hyvää liikuntaa vesipedolle:)

Geri on käynyt karvattomaksi. Pöksyt ovat tipotiessään, häntä näyttää riu'ulta ja kyljet ovat tosi kaposet, melkein nahka kuultaa turkin alta. Hyvään aikaan kyllä lähti turkki, ei näillä helteillä todellakaan lisälämmikettä tarvitse! Geri on kyllä uskomaton: vaikka sisälläkin on vähintään 25 astetta lämmintä ja se läähättää kuin pieni sika koko ajan, se kaipaa ihmisen lähelle. Se tunkee kiinni kylkeen ja syliin, jossa se sitten läähättää kahta kauheammin... Ja kohta läähättää ihminenkin... :D

Tämä viikonloppu on täynnä aktiviteetteja, harvinaista:) Eilen nähtiin pitkästä aikaa Tiina, isukki ja velipuoli (myös kennelpoika Kimmo oli mukana), ja kaverusten meno oli ihan yhtä iloista ja vauhdikasta kuin aiemminkin. Jopa Onni innostui leikkimään, yleensä se tyytyy kulkemaan omia polkujaan nuorempien riekkuessa. Tänään lähdetään Gerin kanssa Tammisaareen kaverin mökillä käymään. Toivottavasti mökkirannassa ei ole kauheita sinilevälauttoja odottamassa. Siellä voisi nimittäin tehdä dameilla pienimuotoisen treeninkin, Gerin iloksi.