Tapasimme aamulla taloyhtiön pihassa naapurin rouvan ja hänen Koli -koiransa.  Se oli silkkaa sattumaa eikä etukäteen ajatellen mikään mieluisa yllätys tässä vaiheessa, sillä Koli on varsin paljon haukkuva uroskoira. Se osoittautui kuitenkin ystävälliseksi, vaikka se haukkuikin. Haukunta pelotti Geri ja se tuijotti Kolia aluksi sylistäni, ja mietin, pitääkö meidän lähteä tilanteesta samantien, mutta lopulta Geri rohkaistui ja halusi maahan. Se olisi mielellään mennyt nuuhkimaankin, mutta päätimme jättää sen vielä toiseen kertaan. Koli tuntui olevan vähän hämillään, mutta kuitenkin vietävän utelias pienestä eläimestä edessään. Kolin häntä heilui ja Geri yritti pyristellä lähemmäs. Se osoitti taas olevansa rohkea ja reipas tyttö.

Kävimme metsälenkillä Pirkkolan urheilupuiston maastoissa. Ajoimme sinne autolla, mikä ei enää paljon Geriä hetkauttanut. Metsässä oleminen oli riemuisa kokemus. Geri kirmasi ja sinkoili, muksahteli ja hyppeli kantojen ja kielokasvustojen yli. Välillä kutsuimme sitä luokse ja se kiisi kuin raketti, innosta uhkuen. Uudet tuoksut ja kaikenmoiset oudot ohikulkijat, kuten kiljuvat koululaislaumat ja lenkkeilijät, olivat varsin mielenkiintoisia katseltavia. Niin mielenkiintoisia, että kotiin palattuamme Geri nukkuikin kolme tuntia...

Iltapäivällä kävimme tutussa lähipusikossa asioilla ja näimme siilin. Tai minä näin, Geri ilmeisesti haistoi sen, koska se jäi seisomaan ja nuuhkimaan ilmaa. Houkuttelin sen huomion kuitenkin toisaalle, koska siili on varsin mukava naapuri kuitenkin eikä sitä saa säikäyttää.

Iltapäivällä Gerillä riittikin sitten virtaa. Täydellinen hetki pienelle leikille ja koulutukselle, siis. Olin kovin ylpeä tytöstäni, kun se osasi istuutua niin hienosti ne muutamat kerrat, kun harjoittelimme ja vuolaiden kehujen seurauksena se kulki perässäni pitkin kämppää janoten lisää harjoituksia. Seuraavaksi pitää palkinnon saantiaikaa pidentää, sen verran lupaava oppilas Geri oli.

Ja kiitos Leenalle vinkistä: pahanmakuinen suihke on totisesti tepsinyt. Ja eläinkaupan myyjä suositteli siankorvaa puruleluksi. Se se vasta toimikin! Geri vinkui silkasta onnesta maistellessaan sitä. Muutoinkin alamme päästä jyvälle Gerin tollerikielestä: vinkunaa on erilaista. Intovinkuna, "älä oo tylsä, leiki mun kaa" -vinkuna, kamala kakkahätä -vinkuna, onnellinen vinkuna... Vaihtoehtoja kyllä riittää.