Sattuneista syistä ollaan otettu lähipäivät aika iisisti. Käy oikein sääliksi koiraparkaa, kun se ei pääse kunnolla juoksemaan eikä treenaamaan! Viime viikon alkupuolella otettiin kylläkin jäällä ohjausta pidemmällä matkalla, Lotan esimerkkiharjoituksia mukaillen. Maasto oli varmasti koiralle vähän hankala, kun jäällä ei pinnamuotoja tms. kauheasti erottanut. Jouduin vähän helpottamaan, eli lyhentämään matkaa, mutta lopulta Geri haki hyvin. Sunnuntaina käytiin Leenan ja koirien kanssa Äijänsuolla lenkillä ja sehän oli yhtä kilpapissailua koko matka: yksi kävi pissimässä, sen jälkeen toinen teki päälle omansa ja kolmas kävi pistämässä viimeisen silauksen... Selkeästi lenkkikavereittenkin juoksut ovat lähellä. Koska sunnuntai oli, kuten edellisessä jutussa lyhyesti kerroin, synttäripäivä, Geri sai rustoluun, ja sen vatsa onkin sen jälkeen ollut ihan sekaisin. En kyllä tiedä, voiko se pelkästään johtua luusta, siitä on kuitenkin jo 2 päivää!

Oikeastaan vasta eilen Gerin järjetön tiputtelu väheni (siis ihan todella, se on ollut vallan runsasta verrattuna edellisiin juoksuihin!) ja nyt taidetaan lähestyä parhaita hetkiä. Ainakin tyttö on ihan turvoksissa ja lenkillä vaahto valuu suusta, kun kaikkea pitää niin kovasti haistella. Geri on ollut aika pitkälti hihnassa, siis. Olen lenkille välillä ottanut mukaan damin, jota se on saanut kantaa, jottei elämä käy liian tylsäksi ja matkanteko hitaaksi (haistelu loppuu, jos saa kantaa!).  Tänään uskaltauduin päästämään Gerin vapaaksi vähäksi aikaa, kun oltiin jäällä eikä missään näkynyt ristin sielua. Tehtiin lyhyt treeni riistalla, ihan vaan vauhtinoutoja kahdella vaakulla ja sen jälkeen yltiöhelppo ruutu perään niillä kahdella harmaatakilla. Tavoitteena edelleen vain itsevarmuuden ja innokkuuden lisääminen riistan kanssa. Näyttää toimivan! Lopuksi tein yhdellä vaakulla lyhyen ohjausharjoituksen. Täytyy kyllä Geriä kehua: nouto-ote on parantunut älyttömästi ja se malttaa hienosti etsiä hyvän kohdan, josta kantaa. Vähän leikittiin pallollakin treenin päätteeksi.