Talvi tuli sitten kerralla. Lunta on varmaan 20 cm ja pakkasta yli -10... Huh, kyllä meinaa naama jäätyä ulkoillessa. Muutosta ei ilmastoon näy, joten eiköhän tästä pääsisi jo hiihtoladuillekin, kunhan vain sukset saisi hankittua. Gerin kanssa olen käynyt normaalisti metsälenkeillä, mutta vähän pitää kyllä seurata tassujen jäätymistilannetta ja mitoittaa lenkit sen mukaan. Jossain vaiheessa Gertsu nimittäin alkaa aina kinkkaamaan jalkojaan. Se näyttää vähän huvittavalta, melkein kuin kouluratsastuksen askellusta katselisi...

Koska ulkona on ollut kertakaikkisen kylmää, olen lähestulkoon joka ilta raivannut olohuoneeseen treenitilan, jossa olemme hinkanneet tokoliikkeitä: perusasentoa (G tuppaa jäämään vähän kauaksi, kun nome:ssa se ei ole haitannut), maahanmenoa ja pysähtymistä seisaalleen. Toiset liikkeet sujuvat paremmin kuin toiset, mutta pientä edistymistä on tapahtunut ja oppilas on niin innokas, ettei voi uskoa, että harjoitussessio loppuu jossain vaiheessa.

Tänään tapahtui jotain mieletöntä. Olemme harjoitelleet pillistä pysähtymistä ruokakupilla ja se sujuu nyt huomattavasti paremmin kuin aiemmin, mutten siltikään luota Geriin siinä aivan täysin. Olemme myös harjoitelleet ohjauksia niin, että Geri istuu edessäni lyhyen etäisyyden päässä ja näytän sille kädellä suunnan, josta hakea (eli käytännössä oikea tai vasen). Päätin metsälenkin päätteeksi tehdä Gerille pienen helpon harjoituksen, jonka ei pitänyt sisältää mitään edellä mainituista elementeistä. Haettavat damit olivat ojan pohjalla katajan juurella (lumihangessa). Ideana oli harjoitella lyhyellä matkalla lähihakua... Jostain syystä, todennäköisesti tassujen kylmettymisen takia, Geri oli ihmeellisen lyhytjänteinen, se etsi pienen hetken, eikä malttanut kuunnella lähipillitystä ollenkaan, vaan lähti sivuun, kylläkin sen näköisenä, että se edelleen etsii kovasti. Päätin kokeilla sen pysäyttämistä pillillä ja kas, Geri pysähtyi kuin seinään n. 15 m minusta ja 5 m sivuun dameista. Se kääntyi katsomaan, mitä tuo tyyppi nyt viheltelee. Hyvä, etten jäätynyt tämän täydellisen suorituksen edessä, vaan näytin kädellä suunnan, josta piti hakea ja lähetin... Geri näytti miettivän sekunnin, sitten sen silmät syttyivät (sarjakuvassa sen pään ylle olisi syttynyt lamppu!) ja se lähti viipottamaan häntä heiluen käteni osoittamaan suuntaan ja parasta oli, että se löysi palkinnon, damin, heti ja palautti sen suunnatonta itsetyytyväisyyttä uhkuen minulle. Ihania onnistumisen hetkiä, ihan vahingossa:) (ja mikäänhän ei takaa sitä, että se tekisi tämän saman joskus toiste).