Käytiin eilen lenkillä Leenan ja tyttöjen kanssa. Sitä ennen otettiin lyhyet noutotreenit Gerille. Ajankohta olisi voinut olla paremmin suunniteltu, sillä tyttö oli ollut käytännössä koko päivän yksin. Jatkossa pitää muistaa antaa sen ensin juoksennella jonkin aikaa ja tehdä treeni sitten, kun alkuinnostus metsän tuoksuista on rauhoittunut. Myöskin ruokailu pitää miettiä niin, ettei Geriä syötä juuri ennen kotoa lähtöä. Niin, ja meinasihan siinä käydä myös klassiset: omistaja ahnehti vähän liikaa ja viimeinen nouto oli mennä harakoille... Geri kuitenkin klaarasi senkin hienosti. Ihan siis lyhyitä juttuja tehtiin: istutin Gerin paikalle ja vein damin sen nähden ensin muutaman metrin päähän kiven taakse piiloon ja annoin "etsi"-käskyn. Se haki sen hienosti ja toi sen jalkoihin. Yritin palkita runsailla kehuilla ja pitkällä namupalkalla ja olla kiinnittämättä huomiota damiin. Seuraava haku tehtiin vähän viiden metrin päähän. Geri joutui etsimään damia vähän aikaa, koska ei nähtävästi tajunnut, että vein sen vähän kauemmas. Mutta löydettyään damin se oli innoissaan ja toi sen riemulla minulle. Taas pitkät palkat ja kehut. Sitten annoin Gerin vähän juoksennella ja harjoitus olisi pitänyt päättää siihen, mutta koska omistaja tosiaan oli vähän tyhjäpäinen, hän kokeili vielä kerran. Geri haki damin hienosti, otti sen suuhun, katsahti minuun ja oli jo lähteä toiseen suuntaan sen kanssa, mutta iloinen huuteluni vei kuitenkin voiton. Annoin taas runsaat kehut ja palkat. Tämän jälkeen Geri sai kantaa damia, mitä se jaksoikin hienosti pari kolme minuuttia. Sitten jokin haju tarttui nenään ja dami jäi makoilemaan polulle.

Ramonan ja Lilin kanssa Geri leikkii kerta kerralta reippaammin ja riehakkaammin. Se on oppinut jo vaanimaa ja jahtaamaan leikkitovereitaan. Se on vielä aussityttöjä vähän pienempi, muttei enää niin heiteltävissä kuin aiemmin. Lili piti jöötä nuoremmilleen, mutta sekään ei enää pelottanut Geriä niin paljon kuin aiemmin. Se kävi jopa haastamassa Liliä leikkimään -laihoin tuloksin. Ramona näytti Gerille, ettei kannata isotella. Mutta Geri hienosti väisteli Ramonan syöksyjä ja välillä jopa yritti läpsiä tassuilla takaisin. Lenkin puolivälissä menikin sitten omistajalta kuppi nurin: juteltiin Leenan kanssa niitä näitä eikä heti tajuttu, että koirakolmikko tonkii maata erään puun lähellä. Leena tajusi kutsua koiransa ajoissa pois, minä en... Gerihän sitten vetäisi suuhunsa n. 200 g suuruisen härskiintyneen ja homeisen juuston kannikan tai jonkin vastaavan... Ei puhettakaan, että se olisi tullut sieltä kutsusta pois. Illalla tyttö joi ja joi ja joi, ja yöllä kolmen aikaan minun oli pakko lähteä viemään sitä ulos, koska sillä oli niin järkyttävä vessahätä. Eipä paljon naurattanut, kun aamulla piti nousta jo ennen seitsemää... Gerin vatsa ei tietenkään toiminut illalla tai aamulla ja olin varma, että juustosessiosta seuraa parin päivän totaaliummetus, mutta ilmeisesti selvittiin siitäkin säikähdyksellä. Se olisi nimittäin takuuvarmasti tietänyt anaalirauhasongelmien takaisin tuloa. Iltaruokaa ei tietty tarvinnut antaa, sillä juustopala oli reippaasti Gerin ilta-annoksen kokoinen... Piimää se sai pienen tipan, jo mahan rauhoituksenkin vuoksi...