Viime torstaina kokoonnuttiin taas porukalla Anninan koulutukseen Vaipo-järven rannalle. Ohjelmassa oli vesityötä, tai oikeammin, työtä veden äärellä. Tulipa havaittua, että sepä olikin eräästä erityisen jännittävää! Piippausta ja muuta sähellystä tuli normaalia enemmän ja varsinkin Vertasen Jani kumiveneessä oli sen verran omituinen näky, että sitä piti käydä pällistelemässä lähempää kesken kaiken. Samanlaisia ongelmia tuntui olevan itse kullakin, joten kaipa se on sitten harjoituksen puutetta vaan. Aluksi vietiin suomättäitä pitkin koiran kanssa dami n. 20 m päähän linjalle, palattiin takaisin ja lähetettiin koira noutoon. Häiriönä toimi tosiaan erittäin tehokkaasti kumivene. Toisella kierroksella Annina laittoi koiran näkemättä päinvastaiseen suuntaan lähelle ja näkyviin toisen damin, joka oli tarkoitus haetuttaa, mikäli koira kiinnostui liikaa veneestä tai sähelsi muuten. Jos koira toimi ok, se sai palkkiona hakea ko. damin. Loppuun tuli pari markkeerausta pienelle suosaarekkeelle. Ne Geri haki tosi hyvin, ei mitään ongelmaa ja ravistelukin tapahtui vasta palautuksen jälkeen, mikä ilahdutti ohjaajan mieltä.

Tuon piipityksen kanssa olen kyllä vähän hoomoilasena, eli: mitä tehdä? En haluaisi palkita hiljaa olosta namilla, koska luulen, ettei Geri edes tajua piippaavansa eikä siksi kyllä yhtään ymmärrä, mistä sitä palkitaan... Tai sitten käy niin, että se oppii, että kannattaa piipata... Siinä pitää olla niin kamalan nopea. Toisaalta, myöskään hihnasta nykäisy ei näytä toimivan. Vaikuttaa nimittäin tosiaan siltä, ettei Geri edes tajua piippaavansa, joten se ei tosiaan käsitä, miksi ohjaaja yhtäkkiä nykii... Vaikutan sen silmissä varmastikin jakomielitautiselta tyypiltä. Ehkäpä se sitten on niin, että jos lähdetään siitä, ettei se tajua piippaavansa, sen pitäisi hiljentyä, kun oikea viretila tekemiseen löytyy. Eli ehkä meillä on toivoa... Pahin ongelma tuossa on varmastikin se, että minulla palaa käämit siihen, ettei tuo koiruus pysy hiljaa. Ja kun minulla palaa käämit, se ei ainakaan pysy hiljaa... Aargh.

Annina näytti nimenomaan viretilaan liittyvän harjoitteen, jossa palkittiin koiraa kontaktista. Ihan perusharjoitus, jota kyllä olen Gerin kanssa tehnytkin, mutta ihan epäpedantisti, eli toisin sanoen, päin pyllyä. Tässä on viikonlopun yli ollut sellaista haipakkaa, etten ole ehtinyt kontaktiharjoitusta toistaa sen jälkeen ja nyt olen alkuviikon suuren suurella työmatkalla, joten sitä pitää hioa sitten myöhemmin, kun palaan kotiin.

Eilen Geri pääsi muuten pitkästä aikaa kantamaan varista. Ilmeisesti kuitenkin on niin, että dameilla harjoittelukin edesauttaa riistan kanssa työskentelyä, nimittäin sen verran oli tytössä intoa ja virtaa, että minulta meinasivat silmät tippua päästä! Geri lähti noutoon kuin tykin suusta, nappasi variksen suuhunsa ja palautti sen yhtä raisulla vauhdilla. Ja palautettuaan se olisi halunnut variksen takaisin kannettavakseen, mikä oli jo sensaatiomaista! Tein variksella muutaman helpon perusnoudon, vähän kantamista ja loppuun vielä lyhyen linjan ison kiven yli. Geri yritti ensin kiertää sen, mutta toisella lähetyksellä hyppäsi kivelle ja kipitti sen yli juuri, niin kuin pitää! Ja kerrankin taisin huutaa "hyvä tyttö" - huudon juuri oikeaan aikaan. Ehkä se linjakin alkaa tästä suoristua!