Tällä kertaa päästiin Gerin kanssa yhdessä tositoimiin. Vähän jännitin, miten Geri toimii häiriön alla uudessa tilanteessa: pentukurssi alkaa maanantai-iltaisin klo 21 ja hallin ulkopuolella on tosi pimeää, mikä yleensä on ollut Geristä vähän pelottavaa. Lisäksi ulkona pyörii muita koiria, jotka haukkuvat. Geri yllätti minut iloisesti. Seurailimme toisten koirien käyskentelyä varsin rauhallisesti ja Geri otti hienosti minuun koko ajan kontaktia, vaikka ympärillä hääri kaikenlaisia tyyppejä.

Pentutreenit sinänsä menivät kauhean kivasti nekin. Välillä homma meni Geriltä vähän nuuhkimiseksi ja hämmästelyksi, mutta joka kerta se otti kontaktin heti pyynnöstä ja innokkaasti oli heti tekemässä juttuja. Omistaja itse oli vain varustautunut vähän heikosti: liian vähän palkintonameja mukana ja sen takia meinasi mennä säätämiseksi...  Geri on ilmeisesti ryhmän kuopus, mutta se pärjäsi tosi hienosti ja huomasin kauhukseni, että urheilija minussa heräsi taas eloon: fiilistelin täysillä, kun saimme kehuja mm. täydellisestä perusasentoon menosta ja upeasta seuraamisesta. Sinänsä, niitä on kyllä viilattu niin turkasesti, että jos eivät olisi onnistuneet, jo olisi ollut ihme! Olin myös iloinen siitä, miten älyttömän suloisesti Geri tervehti kouluttajaa: se nuoli kouluttajan kättä korvat takana häntä heiluen -ja mikä parasta: ei hyppinyt! Tosin, seuraava kerta menikin pomppimiseksi... Silti, siinäkin oli positiivista se, miten Geri otti heti kontaktin, kun pyysin ja tuli luokseni.

Äsken käytiin metsässä pitkästä aikaa. Joko Gertsu alkaa olla iso tyttö tai sitten se oli vaan niin tohkeissaan syysmetsästä, sillä välillä Geristä oli selkeästi todella tylsää seurata laumaa. Myöskään noutoharjoittelu ei tänään tahtonut maistua, joten jätin sen vähiin ihan suosiolla. Päätin, etten kutsu sitä luokseni, jos se jää johonkin jäpöstämään, vaan menen piiloon ja kykin siellä ihan hiljaa. Se toimi kyllä ihan kiitettävästi, varsinkin, kun palkitsin sen luoksetulosta vuolailla kehuilla ja nameilla. Ensimmäistä kertaa Geri teki niin, että se jäi nuuhkimaan jotain ja katsoi sitten, kun menen kauemmas, odotti, että katson taakse ja mietti sitten, haluaako tulla perässä... Onneksi olin niin ovela, että sen tajuttuani en enää katsonut taakse tai kutsunut sitä ja sen jälkeen se piti visusti huolen, ettei jää matkasta.