Otin muutaman lomapäivän hiihtolomalle, kun näytti siltä, että asiakkaatkin niin tekevät. Loma alkoi iloisissa merkeissä, kun UMN:n Mejä -toimikunnan mejävastaava soitti ja kertoi meidän mahtuneen huhtikuun Mejä-kurssille! Olin hiukkasen riemuissani, sillä luulen juuri tuon puuhan olevan hauskinta ikinä niin koiran kuin ohjaajankin mielestä.

Tänään ollaan otettu G:n kanssa rauhallisissa merkeissä. Aamulla käytiin Sorlammella katsomassa, onko parkkista ajettu sen vertaa, että sinne voisi auton jättää ja onko metsään tallottu polkuja, joita pitkin kävellä. No pääsihän sinne ja olihan siellä! Tehtiin hyvä reilun tunnin käppäilylenkki ja otettiin välillä pieni vaakun riepotteluhetkikin. Kyllä se näyttää nyt olevan niin, että tämä koira vihdoinkin on pääsemässä vaakkuilojen makuun! Olen nyt alkanut palkata Geriä vähän eri tavalla: ensin tehdään muutama nouto tms., lopuksi vasta herkkupalkka. Pitää aloittaa pienin askelin, jottei koira kuvittele, ettei mitään heru, vaikka miten noutaa. Toistaiseksi noutohalu on ollut huipussaan, myös tällä uudella metodilla. Minua huvitti, kun Geri -suuri metsästäjä- yritti saalistaa kaikki Sorlammen metsän puista tippuvat lumet. Loputon työsarka, varsinkin noilla hangilla! Eipä ole koiraa lenkin jälkeen muu kiinnostanut kuin nukkuminen!

Erittäin hilpeää on Gerin käytös loimea kohtaan. Jostain syystä joka kerran käy näin: kun laitan sen kotona sille päälle, jos ollaan menossa kylmään autoon, se kulkee normaalisti häntä heiluen, mutta rauhallisesti. Mutta takaisin tullessa koira sekoaa ihan täysin: a) jos olen ottanut loimen siltä pois ja päätän kantaa sen itse sisään, se riehuu ja pomppii, ja rauhoittuu vasta, kun saa kantaa sen itse kotiin asti... b) Jos loimi on sillä päällä, se sekoaa ja hyppii jokaiseen lumikasaan ja laskee sieltä selällään piehtaroiden alas... Oli mummoilla tänään ihmettelemistä, kun dösää odottelivat pysäkillä...

 Lisäys: iltapäivällä alkoi aivan järkyttävä lumimyräkkä. Pakkasta oli mittarin mukaan -15, mutta tuulen kanssa -30 meni taatusti rikki! Aivan kamalaa iltalenkkeillä, kun ei eteensä nähnyt ja naama jäätyi kiinni. Hyi olkoon, haluan kevään!