Tänä aamuna alkoi Gerin pentukurssi. Se oikeastaan alkoi jo kuukausi sitten, mutta saatiin peruutuspaikka ja mentiin mukaan. Harjoittelimme leikkimistä ja kontaktin ottoa häiriötilanteessa. Lisähäiriötä toivat maastopyöräkilpailijat, jotka sujahtelivat pentupiirin ohitse vähän väliä. Leikkimisestä tuli hyvää oppia, pitääpä harjoitella!

Iltapäivällä päätimme mennä ensivisiitille koirasaareen. Siellä oli kymmenkunta koiraa, pääasiassa uroksia, mikä teki reissusta vieläkin jännittävämmän ja haastavamman Gerille. Eipähän päässyt tyttö komentelemaan muita, vaan sai tuta, miltä se tuntuu. Pari kertaa menin väliin, kun nuoret urokset kävivät turhan kuumina eivätkä niiden omistajat nähneet mitään syytä lopettaa niiden haukuntaa ja jahtausta, vaikka Geri juoksi pakoon häntä koipien välissä. En kertakaikkiaan jaksa ymmärtää, miksi (uros) koirien omistajat eivät katso velvollisuudekseen komentaa koiriaan erinäisissä tilanteissa: erään isorotuisen, mutta Geriä nuoremman, urospennun tapa leikkiä oli sellainen, että se kävi suoraan hampailla Geriä niskasta kiinni ja kun se sai selätettyä Gerin, se piti Geriä kaulasta maassa selällään, kunnes Geri vikisi hädissään. Geri yritti aluksi leikkiä nätisti takaisin, mutta päätyi väistelemään sen "iskuja". Se yritti vetäytyä tilanteesta useamman kerran selkänsä kääntämällä. Urospennun omistaja kehtasi tällöin epäillä, leikkiikö Geri yleensä toisten koirien kanssa eikä tehnyt elettäkään estääkseen koiransa toistuvia, täydellisiä alistamiselkeitä. Lopulta katsoin parhaaksi kyykistyä, jotta Geri saattoi juosta jalkojeni väliin suojaan, jolloin uroskoira alkoi haukkumaan. Edes tällöin toisen pennun omistaja ei komentanut koiraansa millään tavalla. Oikein harmittaa, etten räjähtänyt, vaikka mieli totisesti teki. Miten yli 100 kiloiseksi kasvavan koiran kanssa kukaan pystyy leikkimään, jos se jo nyt kohtelee toisia tuolla tavalla eikä omistaja siihen puutu?!!! Muutoin ensireissu saaressa sujui kivasti, kunhan alkujännitys ja kauhistus laantui. Geri intoutui leikkimään juoksuleikkejä parin koiran kanssa, jahtasi aaltoja rantavedessä ja puolusti itseään hienosti pari kertaa. Nyt se nukkuu lempimatollaan tukkina.