Tiina ja Onni lähtivät tänään lenkkeilemään kanssamme suolle ja Tiina neuvoi minua noviisia vaakkuharjoituksen kanssa. Geri kokeili alle puolivuotiaana variksen kantoa, mutta sen jälkeen riistan kanssa on ollut pitkä kuivakausi. Tytön suhtautuminen varikseen olikin alkuun hämmentynyt. Se ei oikein tiennyt, mitä sille olisi pitänyt tehdä. Kauhean mielenkiintoinen se oli, mutta koskeako vai kiertääkö kaukaa, kas siinä pulma. Onni olisi mielellään näyttänyt tyttärelleen, miten tuli toimia, mutta sen näyttöhaluja ei nyt huomioitu, vaan Tiina riekkui vaakun kanssa niin, että Geri lopulta veti sitä muutaman kerran perässään ja sai vuolaat kehut ja kanapyörykkäpalkan. Tiina ja Onni treenasivat lopuksi samalla vaakulla ja näin varmistettiin, ettei ressukasta ollut enää toisen treenin harjoituskappaleeksi:)

Sellainen isä kuin tytär. Harjoittelimme siis molemmat koiriemme kanssa malttia nome-seuraamisella. Gerille häiriö oli olla liikaa, mutta urheasti se kyllä yritti, ei voi muuta sanoa. Siinä onkin meille puuhaa lähiajoiksi. Namipalkka toimi piippauksen hillitsijänä hyvin, kun Tiina ja Onni treenasivat vaakulla, mutta kun Geri tiesi (ja kuuli) Tiinan ja Onnin treenaavan wt-hihnan kanssa lähellä, se yritti koko ajan kiskoa niin, että silmät olivat pullistua päästä.

Treenisetin jälkeen täällä on nukuttu, nähty unia ja maiskuteltu.