Jokin aika sitten otettiin Tiinan ja Onnin seurana yksityistunti Annina Nurmikiveltä ja eilen alkoi Nurmikiven pitämä NOME -kurssi, johon yksityistunti innoitti osallistumaan. Kurssilta toivoin erityisesti vastausta paljon puhuttuihin kuumumis- ja riehaantumisongelmiin, joista olen puhissut pitkin alkuvuotta. Anninan resepti oli pitkälti: perusjutut haltuun, eli paikalla olo, nome -seuraaminen ja luoksetulo sellaisiksi, ettei ohjaajan tarvitse niitä jännittää, vaan hän voi keskittyä ohjaamaan ja tukemaan koiraansa itse tekemisessä. Lisäksi ohjaajan tulee käyttäytyä itsevarmasti ja osoittaa koiralleen, että hän kyllä tietää parhaiten. Ihan järkeenkäypää asiaa kyllä.

No niin, mutta siis, eilen, ukkosta odotellessa, harjoiteltiin perusjuttuja. Annina halusi nähdä, miten kukin koirakko suoriutuu perusasioista, kuten vierelle tulosta, seuraamisesta, luoksetulosta ja paikalla olosta, sekä, miltä itse noutaminen näyttää kunkin kohdalla.

Nome -seuraaminen: Olimme Gerin kanssa harjoitelleet varsin aktiivisesti nome -seuraamista yksityistunnin jälkeen, koska sehän meni siellä ihan käteen ja totesin, että sen on kertakaikkiaan mentävä paremmin. Annina vaikutti suorastaan yllättyneeltä edistyksestämme, mutta kyllä se vaan paremmin nyt sujuukin, kiitos harjoittelun ja ohjaajan tiukkuuden. Nyt se sujuu rauhallisissa merkeissä häiriöttömässä tilassa ja myöskin toisten koirien läsnäollessa, mutta edelleen, kun Geri tietää pääsevänsä tekemään, se yrittää johtaa joukkoa. Mutta kun nyt olen hiffannut, mistä tuo kaikki johtuu, pystyn sitä treenaamaan poiskin!

"Vierelle" -käsky: toimi nyt rivakammin kuin yksityistunnilla. Sitäkin toki olimme jonkin verran muistutelleet mieleen koulutusten välissä, mutta Geri pyörähti viereeni aika kivasti jo. Sain kouluttajalta palautetta omasta toiminnastani: idioottimainen maneerini on tarkistaa, että Geri varmasti istahtaa viereeni. Jos koetilanteessa jotain tapahtuu kaukaisuudessa, se menee minulta silloin täysin ohi...

Paikallaan olo: Geri odotti hienosti ja tarkkaavaisena (eikä muuten tassut liikkuneet yhtään, vaikka kiersin takaa!). Sain aiheellista kritiikkiä hätäisestä liikkeelle lähdöstäni (olen ottamassa askeleen, kun annan käskyn) ja positiivista palautetta tavasta, jolla lähestyn koiraa ja palkkaan sen: rauhallisesti ja eleettömästi. Toim. huom. Kun omistaa koiran, joka innostuu pienestäkin äänenpainosta niin, että sekoaa täysin, oppii kyllä olemaan aika rauhallinen...

Luoksetulo: Geri oli niin vauhdikas, että melkein törmäsi minuun. Ei pienintäkään epäilystä, etteikö se tulisi luokse. Eipä sinänsä, se nyt ei ole eka pelkoni ehkä muutenkaan, koska tosi kiltisti se aina tulee.

Noutaminen: sitähän tuo eläin rakastaa ja painaa menemään sellaisella rytinällä, ettei ainakaan vauhdin puutteesta voi haukkua:D Palautukset tulevat tosi hienosti, ylösottokin oli Anninan mielestä tosi hyvä, minkä kuuleminen oli tosi kiva asia:)  Ohjaajalle tuli noottia terävästä käskyttämisestä. Pitää harjoitella olemaan säästeliäämpi äänenpainoissa, koska se on kyllä ihan totta, että jos lähetän tiukkana normaalinoutoon, minulla ei ole enää tiukkaa moodia vaikeisiin tilanteisiin... Yleishuomiona voisin sanoa, että näyttäisipä se joku päivä tuolta riistankin kanssa... Sitä treenaamaan, siis.

Lopuksi Annina teetti kaikille yhteisen maltti- ja hallintaharjoitteen, jossa seisoimme ympyrässä. Jokaisella oli dami kädessä ja Anninan ohjeiden mukaan heittelimme niitä milloin minnekin ja ohjaajat myöskin hakivat pääosan dameista, paitsi yhden, jonka Geri sai noutaa pusikosta. Älyttömän hyvin se sen nouti, vaikka ympärillä oli muita koiria ja häiriödameja. Sain muuten kehuja tiukasta lähetyksestäni.

Yleisvaikutelma: ekan NOME -kurssikerran ja taannoisen yksityistunnin välillä oli mielestäni selkeä ero sen suhteen, miten Geri käyttäytyi. Se oli loogisesti suoraan verrannollinen siihen, miten itse esiinnyin. Olin eilen varmasti itsevarmempi, mikä näkyi myös Gerin odotuksissa ja tekemisessä. Eilen tapahtui muutamaan otteeseen sekin ihme, että Geri kävi oma-aloitteisesti maahan makaamaan ja katseli sieltä harjoituksen etenemistä kaikessa rauhassa! Olen rauhoittumistakin yrittänyt vähän tässä nyt harjoitella: pois kaikki sijaistoiminnot ja -puuhat, jos istutaan ja odotetaan, sitten vain istutaan ja katsellaan, ei puuhailla muuta. Sama pätee makaamisessa. Onneksi Gertrud on aika fiksu koira ja se oppii noita asioita nopeasti.