Nyt on juoksut juostu ja elämänilo on taas löytynyt. Tähän asti Gertsun juoksut ovat olleet hirmuisen helppoja, eivät ole juuri koiraa hetkauttaneet, mutta nämä viimeiset olivat kyllä oma lukunsa... Varmastikaan Geri ei ole hankalimmasta päästä tässäkään asiassa, mutta oli kyllä emännällä välillä hermot kireällä, kun kaikki oli välillä niin vaikeaa ja ahdistavaa... Edelleenkään ei näy minkäänmoisia valeraskausoireita, joten ehkäpä tuo koira ei niitä kehittele sitten.

Olen alkanut jonkinmoiseksi rotuyhdistysaktiiviksi. Minut saatiin houkuteltua mukaan NOME -toimikuntaan ensi vuodeksi ja oltiin Gertsun kanssa viime viikonloppuna tutustumassa "kolleegoihin". Vähän jäi torsoksi meidän reissu, kun emme päässeet lähtemään Paraisille ennen lauantaita ja menimme la-su yöksi Hirvensaloon. Oli kuitenkin kiva tutustua muihin toimikunnan jäseniin ja syödä järjettömän hyvää riistaruokaa. Kiitos siitä kokille!

Sunnuntaina kävelimme kummallisessa myrskyssä mantereen puolelle Majakkarantaan ja takaisin. Matkaa kertyi noin 2 km suuntaansa, mutta ilmeisesti lauantain treenit ja uusien koirien/ ihmisten tapaaminen olivat Kerttulille liikaa, koska se hiipui ihan totaalisesti. Paluumatkalla se oli perässä vedettävää mallia ja loppupäivän se käytännössä nukkuikin omissa oloissaan.

Ensi viikonlopuksi Geri menee hoitoon pitkästä aikaa. Hyvä senkin on saada lomaa hermoheikosta emännästään.