Emäntä on huono yrittäjä. Viime kuu oli semmoista haipakkaa, etten yhtään pistä pahakseni, ettei tämä kuu ole samanlainen. Taloudellisesti huono homma ajatella näin, mutta ehdinpähän Gerin kanssa touhuta. Tyttö on ollut selkeästi tyytyväinen saadessaan viettää aikaa kanssani. Olemme käyneet Sorlammen maastoissa touhuamassa yhtä sun toista, tänä aamuna vedin Gertsulle mm. verijäljen pitkästä aikaa. Käytännön ongelmista johtuen jäljestä tuli turhankin tuore, n. 1h vanha, ennen kuin Geri pääsi sen kanssa touhuamaan. Liekö johtunut siitä, vai muistiko tyttö, että jäljen lopussa useimmiten odottaa jokin herkullinen palkinto, mutta sellaisella tohinalla mentiin, että piti vähän toppuutella vetohaluja. Jos jotain positiivistakin, niin Geri kyllä seurasi jälkeä pääasiallisesti erittäin tarkasti, alkumatka sujui tasan tarkkaan puiden oksilla roikkuvien pyykkipoikien osoittamaa tietä, mutta loppua kohden alkoi keskittyminen herpaantua ja tuli pari "hutia"... Pari metriä ennen jäljen päättymistä Geri paineli vauhdlla ohi, etsi sivusta, mutta malttoi sen verran, että palasi takaisinpäin ja löysi lopulta jäljen kivilohkareiden keskeltä. Tein jäljen ylämäkeen, jotta sillä eteneminen oli Gertsulle helppoa. Pituudeltaan tämänkertainen jälki oli varmastikin pisin tähän mennessä, arviolta 150-170 m.

Nyt odottelenkin sitten järjestelmäkameran saapumista... Tänä aamunakin olisi saanut niin upeita syksykuvia, että jäi oikein harmittamaan!