Mitäpä tässä olisi tapahtunut? No, ensinnäkin käytiin pitkästä aikaa lenkillä Saijan ja Bossen kanssa. Geri ja Bosse tulevat edelleen toimeen keskenään liikuttavan hyvin:) Näytti siltä, ettei kummallekaan tullut pieneen mieleenkään tehdä muuta kuin leikkiä...

Viime viikon alussa tapahtui minun ja eläimen yhteisessä historiassa todella ainutlaatuinen tilanne: Geri vetkutteli ja vänkäsi hakutreenissä, ei jaksanut keskittyä ja kruunasi tilanteen sillä, ettei halunnut palauttaa damia, vaikka lopulta helpotin tehtävää reippaasti. Voin kertoa, etten suhtautunut tähän yllätykseen mitenkään hymyssä suin ja Geri toivottavasti muistaa, miten kaikki kiva voi loppua seinään... Mietin jälkikäteen, mikä meni pieleen: oliko syy kuumassa ilmassa, joka teki Geristä väsähtäneen ja vetämättömän? Pitkässä yksinolossa päivällä, joka teki sen kiukkuiseksi? Hyrräsivätkö hormonit? Vai oliko se vain muuten huonolla tuulella? Olinko minä erilainen kuin yleensä? Oliko ohjaajalla huonot eväät? Joka tapauksessa tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun Geri yrittää (huom. yrittää!) tehdä damin kanssa toisin kuin haluan. Olin siksikin äimänä, että olen tähän asti voinut antaa sille damin kannettavaksi, vaikka se olisi vapaana. Se on jopa sinkoillut se suussa pitkin metsämättäitä ja palauttanut sen silti pyynnöstä, kiltisti ja mukisematta. Oli outoa, pitää pitää huoli, ettei tuommoinen toistu. Äkkiseltään vaikutti siltä, että koska sen keskittyminen oli jossain muualla, se ikään kuin unohti, mitä sen piti damille tehdä... En tiedä. Jatkossa pitää kuitenkin muistaa tarkkailla tarkemmin koiran elekieltä ennen kuin edes harkitsee pientä treeniä.

Aivan kuin korjatakseen erheensä se seuraavana päivänä iltalenkillä oli kuin pieni enkeli. Mentiin taas Nuuksioon, etsittiin uusi kiva lampi, jonka ympäristöä lähdettiin samoamaan ja Geri hämmensi minut positiivisella tavalla: se jolkotteli pitkällä edellä, pysähtyi yhtäkkiä nyppylän päälle, tuijotti hetken kaukaisuuteen ja juoksi sen jälkeen ihan täysiä luokseni. Se istahti eteeni istumaan kuin "tänne" -käskyn saatuaan. Sekunnin ehdin ihmetellä moista, kunnes nyppylän takaa ilmestyi toinen lenkkeilijä. Olen todellakin pyrkinyt johdonmukaisesti opettamaan sille, että muut ihmiset, koirat, autot, pyörät ynnä muut mielenkiintoiset kannattaa jättää rauhaan ja tulla mieluummin minun luokseni, mutta Gerin oma-aloitteisuus oli kyllä melkoinen teko:)

Tänään Geriä hämmensi sen aikuisiän ensimmäinen lehmäkokemus. On se lehmiä nähnyt pentuna, mutta silloin ne eivät herättäneet mitään kiinnostusta. Villa Elfvikin laitumella seisseet lehmät ja vasikat jaksoivat jo kiinnostaa. Geri yritti haastaa jättikokoista, aidan vieressä seisovaa lehmää leikkiin, mutta lehmä vain tuijotti varautuneesti ja kun se lähti pois, Geri työnsi päänsä aidanraosta ja vinkui sen perään epätoivoisena. Geri on siis ihmisystävällinen, koiraystävällinen ja lehmäystävällinen koira:)