Taipparikurssin kolmoskerrasta muutama sananen: oltiin Serenassa tiistai-iltana. Meitä oli neljä koirakkoa, kiva ryhmä. Treenit olivat nuorille koirille sikäli haastavat, että kaikki olivat mukana koko ajan ja lähetykset tehtiin vuoron perään. Häiriötä siis piisasi. Aluksi otettiin toko-tyyppinen harjoitus, jolla koirat saatiin rauhoitettua: kontaktitreeniä 1. koirat jätettiin istumaan ympyrän keskelle, ohjaajat menivät ulkokaarelle ja palasivat kohta takaisin. 2. Toko-tyyppinen seuraaminen muut koirakot pujotellen. Kivat harjoitteet, tosi käyttökelpoisia ryhmätreeneihin. Lopuksi tehtiin samat ja vielä vaikeutettuna niin, että ulkokaarella seisovat ohjaajat kiersivät rundin kaarella ja koirien tuli odottaa paikoillaan. Meni kaikilta tosi hienosti:)

Varsinaisen treenin aluksi harjoiteltiin hakua. Geri käyttäytyi aluksi tosi hienolla maltilla, mutta lopulta jännitys ja into veivät voiton ja homma meinasi mennä piippaamiseksi ja ohjaajan lyhyt pinna oli koetuksella. Hienosti se kuitenkin oman vuoronsa tullen aina terästäytyi ja keskittyi siihen, mitä piti tehdä. Ekassa haussa näkyi ongelma: Geri työskenteli silmillään ja muistillaan, ei nenällään, kuten oli tarkoitus. Toka haku meni Geriltä metsään. Sen muistamat damit olikin jo kerätty, se hyöri ja pyöri merkkauskohtien ympärillä ja sillä meinasi usko loppua... Anu helpotti Gerin toimintaa ja lähti avustamaan hakua. Sinnikäs Geri kyllä on, ei voi muuta sanoa. Sillä meni nimittäin varmaan 3-4 minuuttia damin löytämiseen, mutta se ei lopettanut. Ja oli niin ylpeä, kun löysi, samoin minä:) Kolmas haku tehtiin niin, etteivät koirat nähneet, missä dameja oli. Se auttoi Geriä. Sen oli kertakaikkiaan pakko käyttää nenäänsä ja hienosti se toimikin. En antanut sen hakea enää neljättä, koska pelkäsin, että hyvä suoritus vesitetään, jos se ei löydäkään, sillä ruutu oli jo melko koluttu. Emme ole hakua kuitenkaan paljon tehneet. Ja Geri oli vähän turhan villinäkin. Aah, damin kantamisesta sellainen huomio, että eka haku meni loistavasti: se kantoi todella hienosti ja palautti rauhallisesti käteen. Sen jälkeen ilmeisestikin alkoi jännitys olla niin huipussaan, että uudet opitut asiat tahtoivat unohtua. Välillä tuli palautus käteen, välillä ei. Pitää siis harjoitella edelleen.

Haun jälkeen tehtiin jälki damilla. Geriltä se ei mennyt yhtään hyvin. Se oli paitsi väsynyt, myös ovela: se näki, mihin suuntaan dami-jälkeä tehtiin (minne Anu käveli dami perässään) ja kun se sai luvan lähteä jäljelle, se säntäsi suoraan kuusikkoon, minne se tiesi sen menneen - ei siis edes yrittänyt haistella... Koska tiesi, missä se on.. Jälkeä pitää harjoitella, sitä ei olla tehty yhtään.

Geri kantoi tänään varista oikeastaan ensimmäistä kertaa. Tai tarkennettuna: se tarrasi linnun rungosta kiinni ja kantoi hyvällä otteella, ei roikottanut siivestä tai vetänyt perässään. Se käyttäytyi suhteellisen maltillisesti variksen kanssa, vaikka on siitä selkeän kiinnostunut. Kantoi sitä minulle, ei yrittänyt lähteä livohkaan. Gerille pisteet kantamisesta senkin vuoksi, että vaakku-yksilö ei ollut paras mahdollinen, se oli vähän kuvottavan vanunut jo valmiiksi. Sillä kesti jonkin aikaa, että se suostui siihen koskemaan millään tavalla. 

Päätin kokeilla kantamisen jälkeen pientä jälkeä... Damin sijaan vedin jäljen kulahtaneella vaakulla. Maasto ei ollut kovin otollinen, tiedostin sen kyllä. Se on yleinen koira-alue, joten hajuja oli varmaan vaikka millä mitalla. Sidoin Gerin puuhun odottamaan ja vedin lyhyen, n. 15 metrin jäljen. Sitten otin Gerin jäljen alulle, käskin haistella ja lähteä jäljelle. Sehän oli aivan katastrofi: ekat 3 metriä meni hyvin, mutta sitten järjetön innostus vei voiton. Se oli lisäksi nähnyt, minne suuntaan lähdin jälkeä tekemään. Se siis tempoi ja vinkui. Se ei kuitenkaan tiennyt, mihin olin vaakun jättänyt, joten otin hyödyn siitä irti ja vein Gerin muutaman metrin päähän piilosta ja käskin haistella maata. Se teki sen pienen pienen pätkän todella tunnollisesti ja hienosti ja oli itsekin aivan tohkeissaan löydöstään:) Tuntui, että se ainakin ymmärsi, että nenää oli tarkoitus käyttää ja sitä tarkoittaa käsky "jälki".

Loppulenkistä otettiin vielä 5-6 toistoa nome-seuraamista ja kantamista. Geri teki töitä todella, todella maltillisesti ja tunnollisesti. Se keskittyi koko ajan työhön. Olin siitäkin hyvin iloinen. Kun tämän saisi vielä siirrettyä treeneihin, joissa on häiriötä.

Gerin lonkat ja kyynärät on nyt sitten merkattu jalostustietojärjestelmään: A/A ja 0/0. Hieno homma, ettei ole esteitä treenaamiselle.

Nyt suuri variksen kantaja makaa voipuneena matolla. Hyvä niin, koska ilta on vielä nuori. Näin vappuaattona koirakin saa riekkua myöhempään:)