Olin viime viikon pääasiassa työmatkalla ja Gerin treenit jäivät minimiin. Kun torstai-iltana palasin kotiin, oli minua vastassa onnenmykkyräinen eläin, joka halusi viettää koko loppupäivän mahdollisimman lähellä minua. Ilmeisesti täällä oli etsitty minua iltaisin ja surkuteltu välillä kovastikin. Lisää samaa on tiedossa pian, kun lähden uudelle työmatkalle lomaparatiisi Moldovaan. Sinne olisi ihmisenkin hyvä ottaa rabies -rokote. Jännittävää.

Jos jotain pientä tässä olemme tehneet, niin lauantaiaamuna kävin Sorlammen tienoilla tekemässä vesihäiriötreenin. Harjoittelimme sitä himputin vinkuralinjan suoristamista edelleen. Kyllä Geri sen tuntuu tajuavan, mutta kun sillä on niin syvälle juurtunut ajatus mennä sieltä, missä aita on matalin, että työtä tämä kyllä teettää... Maalta noudot sujuivat nyt melko suoraviivaisesti, mutta vesinoutoon neiti yritti lähteä kirmaamalla ensin omasta mielestään miellyttävämpään rannankohtaan... Lopulta jouduin lähettämään sen vesirajasta ja menihän se siitä sitten lopulta, vastahakoisesti kylläkin...

Tänä aamuna käväistiin lempparipaikassa pitkällä aamulenkillä. Miten ihanaa onkaan käyskennellä kaikessa rauhassa kuulaassa syysmetsässä, kun ympärillä laskeutuu täydellinen hiljaisuus eikä missään näy ristinsielua:)