Tänään kokoonnuttiin Tiinan ja Hanniksen kanssa kimpassa treenaamaan Vaakkoin lähelle. Hannista odotellessamme tehtiin koirien kanssa lyhyt lenkki ja sen jälkeen seuraamista ja rauhoittumista. Geri rauhoittui tässä vaiheessa tosi hyvin, lopussa se istuskeli kaikessa rauhassa eikä sillä tuntunut olevan hädän päivää. Tiinalla oli starttari ja takataskussa aika fiksunoloinen harjoitus, jossa noutajahihnassa seuraamiseen yhdistettiin istuminen laukauksesta. Geri hoksasi sen samantien, vaikkei sille on ammuttu tosi harvakseltaan. Vähän se tuntui kavahtavan laukauksia, mutta istahti salamana.

Hanniksen tultua vuorossa hakuruutu. 5 varista, suhteellisen risukkoinen ja paikoin hankalakin maasto ja 4 innokasta koiraa yrittämässä. Gerille aivan järjettömän tarpeellinen ja hyvä häiriöharjoitus, kun katsojiakin oli paikalla muutama ja alkuun otettiin taipparityylisesti laukaus ja markkeeraus, jota se ei ollut ennen kokenut. Näin se meni: 

1. Ennen ruutua: Kävelytin Gerin kaikessa rauhassa parkkikselta ruudulle. Ei katsekontaktia, välillä istumista ja minä määräsin tahdin. Geri sai nenäänsä ruudun hajut puolessa välissä matkaa ja sen jälkeen oli turha odotella täydellistä rauhoittumista. Lähtöpaikalla se oli aivan jengoissa, haisteli ilmaa ja häntä heilui tuhatta ja sataa, ei meinannut pysyä istumassa, joten emme startanneet heti.

2. Laukaus ja markkeeraus: Luulen, että laukaus, johon se ei ollut tässä vaiheessa tottunut ja markkeerausheittäjä-Hannis, joka seisoi kiven päällä, hämmensi Geriä. Ainakin se otti molemmista, mielestäni enemmän Hanniksesta, häiriötä. Tehtiin sinänsä typerästi, että Hannis jäi ruudun alueelle seisomaan, tai ehkä meillä oli kommunikaatiokatkos ja minä lähetin Gerin matkaan liian nopeasti. Lisäksi Geri kävi aivan liian kuumana ekalla haulla. Ei tuonut mitään, vaikka kävi markkeerauksella kääntymässä. Kutsuin takaisin viereen ja sitten istuttiin ja rauhoituttiin.

3. Haku 2: Geri lähti tokalle haulle vieläkin vähän hämmentyneen oloisesti ja viipyi matkallaan hetkisen verran. Se taisi hakea jomman kumman kauimmista variksista ja palautti sen käteen. Ainoastaan nouto-ote olisi saanut olla parempi, muuten nappisuoritus!

4. Haku 3: Nyt Geri lähti liikkeelle selkeästi määrätietoisemmin ja toi markkeerauslinnun, mutta koska nouto-ote oli taas ihan omituinen, se tipahti suusta jalkojeni juureen. Kehuin kuitenkin, nyt vähän riehakkaammin ja lähetin kolmanteen noutoon samantien, yritin todella buustata sen vauhtiin.

5. Haku 4: Kyllä kannatti buustata, sillä Geri haki ilmeisesti taas takaa variksen, kantoi sen erinomaisella otteella ja palautti käteen.

6. Haku 5: Taas erittäin hyvä haku: ote napakka ja palautus käteen. Jätin homman tähän, koska hyvään suoritukseen on hyvä lopettaa:) Reilut kehut ja palkat, sitten vähän piehtarointia ja turhat höyryt ulos.

Kaiken kaikkiaan hyvä oppi ohjaajalle: Geri osaa, se ei ole ongelma. Paineen alla se pystyy toimimaan ok, ja mitä pidemmälle ruutu meni, sitä paremmalla sykkeellä se työskenteli, mikä on erinomainen asia. Neljännen palautuksen jälkeen uskoin, että se olisi varmasti tyhjentänyt ruudun myös vikasta vaakusta, mutta oli parempi jättää homma siihen. Tärkeää on, että minä rohkaisen ja kannustan sitä iloisemmin. Kaksistaan, kun tehdään, riittää, että seison ja rauhallisesti taputan päähän ja annan palkan. Häiriön alla Geri kaipaa minulta enemmän innostusta.