Kaivoin pakastimesta varis-vaakun, jonka kanssa käytiin sunnuntaina leikkimässä suolla. Geri alkaa tajuta homman jujun, se kantoi varista hienosti. Ensin vähän tutustuttiin leikkikaluun. Sen jälkeen heitin muutaman helpon haun n. 5 metrin päähän, jotka Geri haki innokkaasti ja toi ne loppuun asti, ei vielä käteen asti. Sen jälkeen annoin Gerin kantaa varista niin, että hölkättiin vierekkäin metsämättäillä pientä (n. 10 m x 10 m alueella) kahdeksikkoa ja ympyrää. Hienosti se seurasi ja varis pysyi mukana.

Tänään Geri sai vuosirokotukset (tosin ne ovat kyllä voimassa kolme vuotta, paitsi kennelyskä, joka on voimassa 2 vuotta). Meno oli samanlaista riekkumista kuin joka kerta eläinlääkäriasemalla: aivan järjetöntä poikkoilua ja sinkoilua. Eläinlääkäri ja pieneläinhoitaja tulivat tutuiksi. Tie Gerin sydämeen vie runsaiden namien kautta... On toki hyvä, ettei koira ainakaan pelkää eläinlääkäriä... Mutta pienempikin ilonpurkaus olisi ihan tarpeeksi, ainakin omistajalle. Geri sai vuolaita kehuja positiivisen olemuksensa takia. Eläinlääkärin mukaan Geri "ei kuitenkaan ole ihan täyshullu":D Uusia ystäviä myös vähän huvitti Gerin halu ottaa osaan ihmisen tekemiseen: eläinlääkäri mm. pesi käsiään ja Geri nosti etutassut altaan reunalle, jotta näki paremmin, mitä tapahtui.