Naapurirapun mäyräkoiran omistaja huokaisi Gerin nähdessään: "Voi että, kun on ikävä noita pentuaikoja! Nauttikaa tuosta!". Nauttiminen on tällä viikolla ollut muutamaan otteeseen koetuksella, sillä Geristä on löytynyt uusia luonteenpiirteitä. Toisaalta, Geri kasvaa sellaista vauhtia, että pentuajat taitavat tosiaan olla kohta ohi, mikä sekin on kurjaa.

1. Itsepäisyys ja oma tahto: Ulkonaoleminen on totta kai kivaa ja sisälle tuleminen on tylsää. Geri yritti viikolla pariin otteeseen esittää, ettei sen tarvitse tulla lenkiltä sisälle, jos sitä ei huvita. Se makoili pihalla, mutta kun menin avaamaan rapun oven kutsuvasti ja kutsuin sisään, se nousi ylös ja jolkotteli turvallisen välimatkan päähän mukamas hirveästi pihamaata tutkien. Kun  kävin kaappaamassa sen syliin, se vinkui surkeana kamalaa kohtaloaan ja yritti purra. Pari ulkoilukertaa pelkässä narussa auttoivat yhteisymmärryksen löytymisessä.
Geri tietää myös selkeästi, mitkä ovat sellaisia suuhun mahtuvia esineitä, joita sen ei toivota maasta noukkivan. Yhtenä iltana minua huvitti, kun näin Gerin poimivan pihalta tupakan tumpin ja hipsivän sen jälkeen viattomasti suu supussa pyörätelineen taakse piiloon. Siellä se kävi maahan ja alkoi jauhaa löytöään. Taas kauhea vinkuna ja itku, kun kaivoin ihastuttavan löydön sen kurkusta pois.

2. Herkkyys (drama queen): tiistai-iltana leikin Gerin kanssa lattialla, kun se hyppäsi ja näykkäisi minua oikein kunnolla olkalihaksesta. Ärähdin sille koiramaisesti, sillä pureminen totisesti on ärsyttävää. Se säikähti sitä niin, että päästä irti, otti etutassuilla maasta tukea ja alkoi sen jälkeen ontua ja vinkua kuin pistetty sika. Se itki sydäntä särkevästi ja näytti siltä kuin se tekisi vähintään kuolemaa. Olin varma, että sille sattui jotain ihan hirveää, vaikken voinutkaan ymmärtää, miten leikissä olisi voinut mitään sattua. Veimme sen läheiselle eläinlääkärille. Geri istui surkean näköisenä J:n sylissä ja näytti siltä kuin sen maailma olisi romahtanut. Eläinlääkäri katsoi etutassun läpi ja totesi, että siinä voi olla venähdys tai sitten koira näyttelee. Saimme kipulääkkeen kolmeksi päiväksi. Kotona Geri aloitti heti normaalin iltarallinsa: juoksi ympäriinsä, viuhtoi pitkin poikin ja antoi leluille kyytiä... Ei tietoakaan aikaisemmasta tuskasta... Totesimme, että koira taisi huijata... Onhan se toki rankkaa, kun pureminenkin kielletään!

Yhteiselomme ensihuuma taitaa siis olla ohi ja nyt tollerityttö haluaa kokeilla, kuka on pomo. Siinähän kokeilee, sanon minä:)