Siltä se Mölleri näytti, miltä oletinkin: hätäiseltä suhmuroinnilta. Minua ei tällä kertaa edes juuri jännittänyt, mutten tiedä, olinko kuitenkin jotenkin jähmeä (vaikka yritin kovasti tsempata), vai mikä oli, mutta kaikki lähti mäkeen ihan samalla tavalla kuin taippareissakin: kun Geri odottaa vuoroaan, se hengailee kaikessa rauhassa eikä ole juuri milläänsäkään. Joku voisi siinä vaiheessa todeta, että ompa rauhallinen tolleri! Sitten avustajan "seuraava" -käsky kuuluu ja ensimmäiset vaaran merkit ovat silmänräpäyksessä ilmassa: Gerin olemus muuttuu tarkkaavaiseksi ja se yrittää vetää. Kun lähestytään aloituspaikkaa, Geri on vielä hallittavissa, mutta kun tuomari lausuu tärkeät sanat: "tervetuloa!", se sekoaa... Se oli tänään taas sitä, että se yritti hypätä tuomarin syliin, ei kuunnellut  minua yhtään ja yritti tempoa joka suuntaan... Hohhoijaa. En oikeasti tiedä, miten minun tuossa tilanteessa pitäisi reagoida, kun noin käy. Sen tiedän, että jos teen sen, minkä mieli tekee, eli tartun sitä kauluksesta ja käsken kovaa, se kyllä rauhoittuu ja on nöyrää tyttöä, mutta menee samalla lukkoon ja sen jälkeen aloittaminen on entistä vaikeampaa. Tänään yritin rauhoittaa sen menemällä seisomaan sen eteen ja vaatimalla katsekontaktia. Se toimi jotenkuten, muttei tarpeeksi. Tuolle asialle on vain pakko keksiä joku ratkaisu, koska se pilaa koko suorituksen!!!!

Mölleri alkoi lyhyellä ohjauksella, jota ei kuitenkaan heti haettu, vaan koira katsoi, kun se asetettiin paikoilleen ja sen jälkeen käännyttiin rantaan ykkösmarkkeeraukselle. Taas sama käsittämätön juttu kuin taippareissa: Geri ei meinannut mennä uimaan!!!!? Sain oikeasti käskeä aika tiukasti ja monta kertaa, että se suostui lähtemään uimaretkelle. Sitten se kyllä haki lokin hyvin ja suoraviivaisesti. Mutta tuo alkutahmeus on kerrassaan ihmeellinen asia, kun ottaa huomioon, mikä vesipeto tämä yleensä on... Ilmeisesti ylimääräiset silmäparit, pieni puheensorina, haulikon laukaus, vene ja riistan vahva haju saivat sen ihan sekaisin, koska se kahlasi kyllä rantaveteen, mutta jäi sitten toljottelemaan ympäriinsä.

Vesitehtävän jälkeen tehtiin ohjaus. Sen Geri muisti hyvin ja teki ihan ok. Linjan päässä odotti harakka, joka kyllä aiheutti pientä hämmennystä ja Geri tiputti sen palautuksessaan, vaikka ote kyllä näytti ihan hyvältä. No, loppuun asti se lopulta tuli, kehotuksella... Eikä tietenkään käteen.

Seuraavaksi oli vuorossa ruutu, joka alkoi ihan ok. Varis palautui varsin nopeasti, muttei tietenkään käteen asti... Sen jälkeen Geri etsi ja etsi, muttei ilmeisesti tahtonut löytää mitään, minkä haluaisi palauttaa. Ruudussa oli nimittäin parin variksen lisäksi pari lokkia rantavedessä, fasaani ja kani. Geri etsi sieltä ensin varikset, joista jälkimmäinen palautui käteen. Sen jälkeen se seikkaili ympäri ruutua, minuuttitolkulla, mielestäni kantoikin suussaan jotain sen takaosasta, mutta tiputti kesken kaiken, löysi sen jälkeen fasaanin ja lopulta päätti sen sentään tuoda. Keskeytin tähän, jottei ruudusta jäänyt paska maku. Mielestäni Gerin toiminta oli niin hapuilevaa, ettei ollut järkevää painostaa enempää, varsinkin, kun tiedän, mitä siitä voi seurata... Eli ei päästy vikalle rastille, eli kaksoismarkkeeraukselle.

Oppimaan mentiin ja oppia tuli. Uskaltaisin väittää, että sinä päivänä, kun keksin, miten Gerin saa malttamaan koetilanteen alussa, meidän nomeilut sujuvat paremmin... Otin ennen meidän vuoroa muutamat ylösotot variksella ja ne menivät todella hienosti: jokainen palautui käteen ja oikein innokkaastikin vielä... Eipä näyttänyt kyllä samalta - tai no, innokkaalta ehkä - itse koetilanteessa.