Tässä on viikko taas hujahtanut pimeyden ja harmauden sisällä niin, ettei ole oikein mitään saanut aikaiseksikaan. Käytiin me Gertsun kanssa uuden variksen kanssa vähän tekemässä leikkimielistä kantoharjoitusta, mutta se meni vähän pipariksi, koska neitiä selvästi kiinnosti enemmän kaikenlaiset hajut ja lisäksi joku hemmetin maastopyöräilijäjoukko päätti sopivasti ajaa ohitse kesken kaiken. Saatiin me aikaiseksi kuitenkin yksi onnistunut nouto. Jätettiin siihen, siis. Ilmeisesti Geri kuitenkin on sisäistänyt noutamisen idean, koska myöhemmin lenkin aikana se kantoi minulle suhteellisen tuoretta lihaa sisältäneen eläimen pääkallon. Pään muodosta päätellen se oli supikoiran tai vastaavan kallo. Tyttö uhkui ylpeyttä laskiessaan sen jalkojeni juureen. Se tarjosi sitä minulle oikein käteenkin, mutta hämmästykseni (ja järkytykseni) oli sen verran suuri, etten kyennyt tarttumaan löytöön. Kehuin kuitenkin iloisesti ja palkitsin, mikä oli hyvä saavutus siinä vaiheessa... Annoin Gerin kantaa löytöä vielä jonkin aikaa, jotta sille varmasti jäi sellainen kuva, että vastaavanlaiset arteet voi jatkossakin palauttaa ohjaajalle ilman huolta... Onneksi lihapullapalkkaa ei voita mikään!

Ollaan Gertsun kanssa alkuviikko nyt kaksistaan sitten. Viime yö meni molemmilta pyörimiseksi ja huokailemiseksi. Geri taisi odottaa kolmatta jäsentä kotiin kovasti, sen verran se vartioi ja tuijotti ulko-ovea joka kerran, kun jostain kuului rasahdus. Kiva huomata, että Geri kaipailee H:ta kotiin noin paljon:) H:lla on viime aikoina ollut enemmän aikaa Gerille ja se näkyy kyllä tavassa, jolla nuo kaksi kommunikoivat nykyään.