Tiina oli ystävällisesti järjestänyt Onnin pentujen omistajille johtajuuskoulutuksen. Otimme Gerin sinne mukaan ja iloksemme huomasimme, että Gerin sisko Vitsi ja kaksi veljeä, Jedi ja Luka, olivat myös paikalla. Voi sitä jälleennäkemisen riemua!

Alkuun Geri olisi mielellään vain tarkkaillut ja tutkaillut tilannetta, mutta kasvattajan luokse asumaan jäänyt Vitsi oli toista mieltä: se hyökkäsi Gerin kimppuun samantien, kun astuimme kouluttajan pihapiiriin ja Geri suhtautuikin Vitsiin aluksi vähemmän vitsikkäästi, olisi mieluummin vältellyt koko riehujaa. Gerin molemmat veljet tuntuivat olevan Gerin linjoilla tutustumisen suhteen ja pennut nuuhkivat toisiaan rauhassa hännät heiluen. Kun koirat pääsivät vapaaksi takapihalle, alkoi takaa-ajo ja paini, jolle ei näkynyt loppua. Geri oli aluksi vastaanottava osapuoli, mutta tilanteen kehittyessä ja itsevarmuuden karttuessa se sai jopa Vitsin selätettyä useammankin kerran. Geri jopa murisi ja ärisi, mitä se ei ole liiemmin toistaiseksi tehnyt kuin satunnaisille ohikulkijakoirille ja harakoille -turvallisen välimatkan päässä! Illalla sain pihalla raahata perässäni umpiväsynyttä koiranpentua, joka hädin tuskin jaksoi tehdä asiansa. Vielä tänään aamiaista odotellessaankin se pilkki ja nukahteli, niin rankka oli illan leikki ja temmellys.

Johtajuuskoulutus oli todellakin hyvä. Sen järjestämisestä iso kiitos Tiinalle ja tietysti Kikalle, joka sen piti. Saimme itseluottamusta sen suhteen, että olemme Gerin koulutuksen kanssa ihan oikeaan suuntaan menossa. Pieniä viilauksia ja tarkennuksia on syytä tehdä, mutta mitään kardinaalimunauksia emme mielestämme ole tähän mennessä tehneet. Pureminen on varmastikin pahin ongelma. Sen kitkemiseksi suihkupullo ja murina ovat toimivaksi todetut vaihtoehdot, joista valita.

Tämä on muuten Gerin onnen viikko, sillä torstaina -mikäli säät sallivat- se saa vieraakseen Lilin ja Ramonan.