Tiina antoi viikko sitten vinkkejä damin suussapitämisen harjoittamiseksi. Kokeilin sitä aiemmin viikolla ja totesin, että ei kyllä toimi tämän tytön kanssa. Geri istui jalkojeni välissä aivan hämillään eikä halunnut tarttua damiin, ei sitten millään. No, kokeilin damin pitämistä vanhaan tyyliin ja kas kas, Geri oli nähtävästi sisäistänyt asian harjoittelutauon aikana, koska se piti damia tosi nätisti ja malttoi sen kanssa. Päätin pitää taas pari päivää taukoa ja katsoa, miten se sitten sujuu. Olisiko oppimisen avain taas siinä, että se on saanut prosessoida sitä mielessään. Niinhän kävi taannoin mm. kehäkävelyn suhteen.

Damia on myös ahkerasti kannettu lenkkien lopuksi. Suhteellisen hyvin sekin sujuu. Uskoisin, että harjoittelu tekee mestarin, sillä kaikenmoisten trip -mehupurkkien, tupla-suklaapatukan kuorien ja hylättyjen tumppujen kantaminen sujuu aivan mallikkaasti jo nyt. Taannoin iltalenkillä Geri kantoi roskaa suussaan koko matkan ajan: se pissasi se suussaan ja kakkasi se suussaan. Se oli aika hilpeää... Dami on tietysti huomattavasti jännempää kannettavaa, ensinnäkin siksi, että sen kantamisesta seuraa palkkio ja toiseksi, koska se otetaan esille vain tietyissä tilanteissa.

Väittäisin, että Geri noutaa sen vuoksi niin kivasti, että se kokee sen olevan tärkeä tehtävä, jossa se voi laumaansa auttaa. Se on jotenkin ihan huippuliikuttava, kun siitä tulee oikein terhakas pikkusotilas heti, kun damin kaivaa esiin ja aletaan pieniin noutoharjoituksiin. Se istuu kuin nakutettu ja odottaa käskyä toimia. Toivottavasti tuo meininki säilyy.