Tänään käytiin Gertsun kanssa näyttelyssä Järvenpäässä. Gertsun turkki on käymässä melkoisen niukaksi, on sillä vielä pöksyjä jonkun verran jäljellä ja häntä on suhteellisen tuuhea, mutta muutoin on aika kapoiseksi karva käymässä. Odotin, että menestys olisi tyssännyt siihen, mutta täytyy kyllä sanoa, että olin silti hieman yllättynyt lopputuloksesta: EH, mikä nyt sinänsä ei todellakaan ole huono tulos, mutta ERI -suoran jälkeen vähän harmittaa. Tuomari oli todella tiukka setä, eipä tainnut jakaa kuin 3-4 ERI:ä koko kehässä, joten kaipa tuohon pitää ihan tyytyväinen olla. Turkin laatua se jopa kehui arvostelussaan, mikä huvitti:D En kyllä jaa hänen mieltymyksiään siitä, miltä tollerinartun pitää näyttää. Arvostelusta Gerin kyllä tunnistaa, ei siinä mitään, eikä se tosiaan mikään huono ole. Ja siis, Gerihän voitti oman luokkansa, mikä oli hieno juttu tietysti:) 

Gerillä alkoi tällä viikolla uusi dieetti. Päätettin kokeilla, helpottaako barf-ruokavalio Gerin ruuansulatusvaivoja Viime viikot ovat olleet yhtä sopivan paikan etsintää, nimittäin. Ja kun neidille on hyvin tarkkaa, mihin, missä ja minkälaisessa mielentilassa asiat hoidetaan, ne ovat jääneet kovin usein hoitamatta, vaikka selkeä tarve kyllä on ollut... Täytyy sanoa, näin vajaan viikon kokemuksella, että ainakin vatsa nyt toimii eikä Geri enää hae sopivaa paikkaa!

Lisäksi tällä viikolla on kannettu damia ja tehty muutamat vesiohjaukset niiden kanssa, lenkkeilty Nuuksiossa väsymykseen asti ja riistaakin Gertsu pääsi eilen taas kantamaan, kun käytiin Tiinan ja poikien sekä Saijan ja Ramonin kanssa tekemässä kunnon treeni Kolmperän lähellä. Tiina otti oikein kumiveneen matkaan, että saatiin autenttista tunnelmaa. Minä siellä sitten soutelin häiriönä, pitkin metsälammen selkää, kun Onni touhusi vesityötä ja ruutua. Ramonille heittelin lokkia. Veneilyyn toivat omat jännitysmomenttinsa veneen teleskooppiairot, jotka vähän väliä irtosivat ja sain niitä vedestä kalastella... Gerillä oli vähän vaikeuksia ruudun aluksi, meni taas vähän yli-innokkuuden ja -vireyden piikkiin. Lisäksi ruutu oli aika vaikeaa maastoa, oli kaislikkoa ja suomättäitä, ojia ja kaikenlaista sälää. Ruutu oli malliltaan vähän hassu, kapea ja syvä. Geri oli sitäpaitsi vika koira ruudussa, joka oli jo täynnä muiden koirien ja jo noudettujen riistojen hajuja, joten ei ihme, että alku oli vähän hankalaa. Pitää tehdä ruutua nyt ihan säännöllisesti sille, jos se vaikka auttaisi tuohon riehakkuuteen alussa. Kun se saa purettua alkuenergiat, se toimii kyllä hyvin. Lisäksi kantomatkaa tuolle haulle pitää saada, mutta se tulee ajan kanssa ja sitä on varmasti parempi treenata helpossa maastossa ensin. Ennen kuin menimme treenaamaan, tein Gerille kantoharjoitusta variksella kokeillakseni, auttaako se riehaantumiseen, mutta kokeilu meni vähän mäkeen, koska meillä meni niin kauan ruudun valmistelussa...

Niin, ja eilen illalla nähtiin pitkästä aikaa Leena ja Rampe, varsinaiset toko-sankarit: kolme AVO1 -tulosta 3:lla startilla tänä keväänä. Ei huono:)