Ensimmäinen viikko on sujahtanut nopeasti ja Geri on kasvanut silmissä. Naureskelimme aamulla, että tyttö näyttää jo ihan koiralta! Geri on ilmiselvästi hyväksynyt meidät laumakseen ja kun astumme ulko-ovesta sisään, se rientää häntä heiluen tervehtimään. Viikko on ollut täynnä kaikkea uutta ja jännittävää, kuten metsälenkkejä sekä uusia ihmis- ja uusia koirakavereita.

Tiistaina tulivat ensimmäiset ihmiset, M:n äiti ja isä, käymään. Äitin kädessä ollut rannekoru oli kerta kaikkisesti niin kiinnostava, ettei Geri tajunnut edes pelätä, vaan syöksyi äitiä moikkaamaan samantien. Isään se suhtautui varauksella ja kun se lopulta uskalsi mennä lähelle, se varmuuden vuoksi heittäytyi selälleen lattialle.

Kävimme keskuspuistossa samoilemassa ensimmäisen kerran keskiviikkona ja äimistyneinä huomasimme, mikä pieni agility-eläin meillä onkaan. Geri nautti mustikkavarpujen ja kielojen seassa pinkomisesta niin, ettei se olisi millään malttanut lähteä pois. Se hyppi mättäältä toiselle niin riehakkaasti, ettei se ottanut kuuleviin korviinsa luoksetulo -käskyjämme. Päätimme aloittaa tehokuurin pillillä. Kotiin palattuamme Geri nukahti vesikupille ja nukkui sikeästi pari tuntia.

Torstaina kylään tuli M:n siskon perhe, johon kuuluu kaksi lasta. Geri käyttäytyi erittäin hyvin, vaikka se selkeästikään ei nauttinut kaikesta saamastaan huomiosta. Onneksi 5 -vuotias kummityttö oli niin fiksu ja ymmärtäväinen, ettei väkisin yrittänyt leikkiä Gerin kanssa, vaan antoi sille välillä leporauhaa. Sen ansiosta Geri uskalsi käydä nuuhkimassa kummitytön kättä ja olisi varmaan leikkinytkin, jos tilanne olisi saanut jatkua pidempään. Geri pelästyi siskon nuoremman tytön, vielä vauvaikäisen sellaisen, itkua ja sen jälkeen se halusi pysytellä lähellä laumaansa.

Perjantaina sukulaisperheemme Keski-Suomesta kävi vierailulla alle 2-vuotiaan pojan kanssa. Siinä oli taas pennulla ihmettelemistä, kun pieni ihminen yritti sen kanssa tehdä tuttavuutta. Geri suhtautuu tietyllä varauksella muihin ihmisiin, erityisesti pienikokoisiin ja äänekkäisiin. Mutta kiltisti se silti antaa muiden tulla itseään paijaamaan.

Lauantaina tapasimme lisää sukulaisia ja tällä kertaa myös muita koiria. Emme ole vielä antaneet Gerin leikkiä tapaamiemme tuntemattomien koirien kanssa, koska Gerillä ei vielä ole rokotuksia. Nyt kuitenkin kävimme vierailulla kahden tutun ja varamasti terveen tiibetinspanielin luona ja alkuhämmennyksen jälkeen leikki lähti käyntiin. Koirat puuhastelivat ensin pihalla suhteellisen rauhassa ja kun isäntäväki kutsui sisään kahville, Geri tepsutteli tipsujen perässä kuin kotiinsa. Ja sielläkös vasta jahtaaminen ja peuhaaminen alkoi! Kaikki ajoivat vuorollaan toisiaan takaa, painivat ja haastoivat toisiaan. Geri kävi välillä kavereiden vesikupilla juomassa ja sitten taas leikki jatkui. Geri rohkaistui niin, että haastoi vanhemman tipsun vetämällä sitä hännästä ja korvista, ja viimein pennulle osoitettiin sen paikka, hellästi mutta jämäkästi. Erittäin hyvä ja positiivinen ensimmäinen kunnon koirakontakti. Geri sai tällä vierailulla myös ensimmäisen korvien puhdistuksen, sekä lainaan pentuvaljaat ja pentuharjan. Kyllä nyt kelpaa.

Äsken palasimme metsälenkiltä sateisesta metsästä. Oi niitä ihania varvikoita ja liukkaita kallioita! Geri nuuhki ja tutki kantoja ja männynkoloja, ja viiletti kosteiden varpujen seassa niin, että välillä näkyi vain hännän pää. Olemme nyt harjoitelleet luoksetuloa pillillä ja herkkupalkinnoilla. Pilliä Geri tottelee kuin ohjus. Siinä on asia, jota on syytä tuulettaa! Lenkki päättyi suihkun kautta päiväunille, sen verran riehakas retki siitäkin tuli.