Viikonloppu vierähti Himoksella tollerileirillä. Ohjelmassa oli koulutuksia ja rentoa yhdessäoloa. Viime yönä sekä ohjaaja, että koira nukkuivatkin ilmeisen hyvin ja sikeästi.

Ilmoitin Gerin WT-ryhmään, jossa meidän lisäksemme oli 5 muuta koirakkoa. Olin luvannut Gerille edellisenä iltana, että tällä kertaa käyttäydyn hyvin ja annan sille työrauhan ja paljon kannustusta. Lupaukseni tuotti varsin upean lopputuloksen: Geri teki töitä todella suurella sydämellä ja intensiteetillä koko päivän. Olin hirmuisen tyytyväinen tytön suoritukseen ja luulen, että se taisi aistia sen, koska häntä heilui kyllä siihen malliin, että hauskaa oli molemmilla:) 

Hyviä oppeja:

1. Sain hirmuisen hyviä työkaluja viretilan hallintaan. Molemmat päivät alkoivat walk-up harjoituksella, jossa koirien piti seurata vapaana ohjaajan vierellä ja äänimerkistä/ käskystä pysähtyä viereen istumaan. Toinen kouluttajista heitti damin ja sen haki yksi kuudesta ohjaajasta kerrallaan. Hakiessaan damia ohjaajan piti samalla saada kontakti pysymään koiran kanssa. Sitä kun tehtiin muutama minuutti, jokaisesta koirasta näki, miten keskittyminen ja maltti kasvoivat. Sunnuntaina tosin huomasi ainakin Geristä, että viikonloppu alkoi painaa. Meinasi tytön keskittyminen kyllä herpaantua ja pää kääntyili mihin sattui, mutta tulipahan ohjaajalle enemmän töitä, kun piti saada huomio kiinnitettyä itseensä.

Kaiken kaikkiaan kouluttajat kehuivat koko tolleri-konkkaronkkaa tämän harjoituksen osalta: kuulemma samaa harjoitusta oli tehty kisaavien käyttölapukkojen kanssa toisessa koulutuksessa, eikä se niiltä sujunut ollenkaan noin hyvin ja hallitusti!

2. Gerin vauhti on tosi hyvä! Siitä saatiin paljon kehuja. Se painelee sata lasissa niin damille kuin takaisinkin. Kannustusta peliin vain, jotta vauhti pysyykin noin hyvänä. Jopa sunnuntaina, kun se vuoroa odotellessaan nukahti (!) syliini, se vuoron saatuaan toimi kuin unelma.

3. Palautuksissa minun on syytä miettiä, tarvitseeko palkata namilla, koska a) Geri on niin innostunut dameista ja b) se helposti löysää otettaan damista, jos se tietää herkun olevan tulossa.

4. Lähetyksissä minun pitää olla tarkkana: a) kättä enemmän peliin ja b) välillä harjoituksia, joissa lähetystä ei lopulta tulekaan, koska sunnuntaina Geri käsittämätttömästi ampaisi vauhtiin ennen käskyä, mitä se ei ole kyllä pitkiin aikoihin tehnyt... Taisi olla aika hauskaa sen mielestä, siis...

5. Gerin kanto-ote oli hyvä läpi treenien, mikä oli iloinen yllätys. Ilmeisesti sopiva viretila löytyi. Yhden kerran se nosti damin roikottaen, mutta korjasi asennon oma-aloitteisesti, jonka jälkeen mieleni teki kiljua ilosta!

6. Eteen -lähetyksen ongelmat pitkillä linjoilla: a) kokeile ruokakupin kanssa ensin, motivointi lisää matkaa. b) Eteen -vahvistuskäskyn lukon poistaminen: kokeile ensin lyhyttä linjaa, jossa dami motivoidusti näkyvillä ja vahvista käskyä siinä, pidennä pikku hiljaa. c) Voi myös miettiä vahvistuskäsky-sanan vaihtamista, esim. "mene", "joo" tms.

7. Kouluttajat ihastelivat meidän yhteistyötämme. Sitä oli kuulemma ilo katsella! Minulla oli molemmissa treeneissä hyvä ja varma olo, kehuin Geriä vuolaasti ja yritin muutoinkin olla mukava tyyppi. Sillä näytti olevan merkitystä Gerin suoritustasossa.

8. Geri on loistava markkeeraaja, kuulemma.

9. Tässä olisi kuulemma kisavalmis koira. Hui.

Geri oli siis koko viikonlopun hirmuisen hyvä! Olin älyttömän ylpeä. Jopa sunnuntaina, kun siitä alun walk-up -harjoituksessa jo näki, että nyt ei keskittyminen ole ihan paras mahdollinen, se kuitenkin markkeerasi upeasti ja teki töitä samalla intensiteetilla kuin lauantainakin. Sunnuntaina se haki minulta alkulämmittelyn jälkeen enemmän huomiota ja äänteli hieman, kun ei sitä saanut. Koin ahaa -elämyksen, kun tajusin olla reagoimatta siihen muutoin kuin hihnasta nyppäämällä. Huomioin sitä, jos se oli vieressäni rauhallisesti ja katseli jonnekin kaukaisuuteen. Kenties väsymyksestä johtuen se oli sille hirmuisen tärkeää: kun kyykistyin sen viereen, sen häntä alkoi heilumaan ja se painoi päänsä polvilleni tyytyväisenä. Se urisi hiljaa, kun rapsuttelin sitä. Tämän jälkeen sen olemuskin muuttui, keskittyminen parani ja ääntely väheni selvästi.

Nyt sitten pohtimaan jatkoa.