Käytiin Gertsun kanssa ekaa kertaa lempparipaikassa Nuuksiossa. Olin jotenkin ajatellut, ettei sinne voi mennä tähän aikaan vuodesta, kun siellä on paljon lampia ja soita. Mutta itseasiassa se oli paljon paremmassa jamassa kuin Sorlampi! Pakkasin mukaan varmuudeksi muutaman vaakun, toiveena se, että jostain mäenrinteestä olisivat lumet jo lähteneet. Sellainen tosiaan löytyi ja tein Gerille vuoden ensimmäisen hakuruudun vaakuilla (pieni se oli, kooltaan joku 30 m leveä ja pituutta ehkä n. 50 m). Lumen takia ruudun tekeminen on ollut mahdotonta ja vaakkujen kanssa se ei viime syksynä tahtonut sujua muutenkaan. Geri kyllä löysi silloinkin kaiken, mitä ruutuun oli jätetty, muttei tuonut ainoatakaan minulle. Tämän vuoksi olin hieman jännittyneellä kannalla. Eipä olisi tarvinnut: Geri suorastaan sinkosi käskyn saatuaan matkaan, haki jokaisen aivan mielettömän suoraviivaisesti ja palauttipa vielä käteenkin. Näytti siltä, että se olisi kiivennyt vaakun perässä puuhunkin noutamaan, jos siellä olisi jotain ollut. Älyttömän hienoa, että talven sitkeät variksenkantoharjoitukset ovat tuottaneet noin hyvää tulosta!!!!

Tänään aamulenkillä piipahdimme rannassa katsomassa, joko jäät ovat lähteneet. Hyvin oli meri auki siitä kohdasta, mistä on aika hyvä harjoitella veteen menoa, joten minäpä heitin Gerille palloa ja tyttö molskahti hakemaan sen suurella riemulla. Sen jälkeen kieriskeltiin ja röhkittiin, taisi kylmä vesi vähän kutittaa selkää:) Kotimatkalla tavattiin hormonihöyryissä ollut nuori kultsu-uros, jolla oli mielessä kyllä muut asiat kuin leikkiminen. Pistin tyytyväisenä merkille, että Geri on oppinut puolustamaan itseään! Se tosiaan ärjyi lähentelevälle kultsulle niin, että heikompia olisi pelottanut.

Lauantaina edessä on Sysmän näyttelyreissu. Pitää varmaan ottaa parit seisomisharjoitukset ennen sitä. Ja trimmata Gerin kuontaloa...