Ohjaaja on harrastanut itsetutkistelua torstain jälkeen ja tullut siihen tulokseen, että hänen on "parannettava tapansa", ts. keksiä jokin keino hillitä temperamenttinsa, kun menee hermot koiran piipitykseen. Käytiin torstaina muutaman viikon tauon jälkeen kimpassa treenaamassa Petikon pelloilla. Mukana olivat meidän lisäksemme Satu ja Jade sekä Tiina ja Onni. Meidän osaltamme homma meni pääasiassa passiiviseksi tarkkailuksi, koska Geri aloitti piipityksensä Tiinan ja Onnin saavuttua paikalle. En tiedä, voiko sanoa, että piipitys johtuu Tiinan ja Onnin läsnäolosta, mutta ennen kuin he saapuivat, Geri oli hiljaa ja antoi Jadellekin työrauhan. Sinänsä en ihmettelisi yhtään, jos Geri ottaisi häiriötä Tiinasta ja Onnista, kun heidät se on kuitenkin tuntenut pienestä pennusta asti ja yleensä näkeminen päättyy leikkiin. Pitää seurata asiaa. Voi tietysti olla, että piipitys alkaa siksikin, kun paikalle tulee koirakko, joka ei ollut paikalla alusta asti. Tai sitten Geri on vain keksinyt sopivan tavan osoittaa turhautumistaan. Mutta kun se oli hiljaa aluksi, vaikka joutui katsomaan toisen tekemistä ja luulisi, että ensialkuun energiaa olisi silläkin liikaa ja piipitys voisi kummuta jo pelkästään siitä! Puuh ja huuh, eikä asiaa paranna se, että minulla menee piipitykseen hermot jossain välissä ja Geri menee hämilleen ihan takuulla. Joten, tästä eteenpäin harjoittelen hermojen pitämistä kurissa, eli yritän olla yli rauhallinen ja jos se vinkuu, en sano mitään, vaan yritän osoittaa asiani jollain muulla keinolla. Jos ei auta, vien koiran kauemmas ja yritän saada sen hiljaiseksi kontaktiharjoituksilla. Kokeillaanpä näin ennen kuin siirrytään suihkupulloon... Sitä se vihaa, joten luulisi, että sillä se ainakin hiljenee.

Viikonlopusta sen verran, että lauantaina ajoin Inkooseen katsomaan Tolleri WT:tä. Pohdin loppumetreille asti, ilmoitanko Gertsun mukaan, mutten lopulta uskaltanut, koska epäilys koiran kisakunnosta nakutti päässä. Onneksi en ilmoittanut. Tehtävät olivat sen verran haastavia, että niistä olisi jäänyt vain paha mieli molemmille. ALO -luokka alkoi vesityöskentelyllä suolammella. Eka rasti oli 2 x 1 markkeeraus ja ohjaus, toinen lensi lampeen lähelle rantaa, n. 20 m päähän ja toinen rannalle ekan kohdan taakse. Tarkoitus oli, että molemmat palautukset tulivat uiden vettä pitkin. Geri olisi tuosta selvinnyt, luulen ainakin niin, mutta jälkimmäinen palautus olisi takuulla tullut "helpompaa" reittiä, eli juosten lammen reunoja pitkin. Aika moni osallistuneista koirista toteutti samaa suunnitelmaa. Toinen rasti lammella oli haku lammen rantoja pitkin, eli ympäröivässä metsässä ei ollut mitään haettavaa. Se oli vaikean oloinen rasti, vaikka jokaisen koiran piti palauttaa vain 2 damia. Olemme jonkun kerran treenanneet hakua niin, että haettavaa on sekä metsässä, että rannassa, mutta tässä Gerin olisi pitänyt tajuta juosta rantaa pitkin vain, ja vielä itseluottamusta uhkuen painella vastarannalle asti... Aika haastava kyllä. Varsinkin, kun se tehtiin parityönä... Meni monella tollerilla vinkunaksi (kappas, tuttuja ääniä!). Geri on kyllä aika sinnikäs hakutyössään, eli periaatteessa se olisi voinut kyllä onnistuakin tuossa. Metsä vaan olisi voinut houkuttaa liikaa... Ja nykymenon mukaisesti piipitystä olisi saattanut kuulua, vaikka hassua kyllä on, että parityöskentelyssä Geri harvoin piipittää. Loput rastit tapahtuivat pellolla, ensin laukaus ja markkeeraus, joka osoittautui monelle vaikeaksi, koska laukauksen ääni kaikui kauempana ja moni koira kääntyi katsomaan väärään suuntaan samalla hetkellä, kun dami lensi. Viimeinen rasti (ilmeisesti se oli viimeinen, jouduin lähtemään tässä vaiheessa) oli pitkä linja pellon halki ruovikkoiseen ojaan asti. Geri markkeeraa yleensä pellolla hyvin, joten uskon, että tuo olisi mennyt hyvin. Niin, ja Geri oli siis mukana, mutta sai pällistellä menoa autossa. Inkoosta ajoin Sorlammelle, jossa Geri treffasi pitkästä aikaa parhaan pentukaverinsa, Bossen. Ja meno oli juuri sellaista kuin se on aina ollut, kun nämä kaverukset tapaavat: järjetöntä säntäilyä, Geri ärjyy, Bosse haukkuu eikä näytä mitenkään siltä, että missään on mitään järkeä. Mutta ilmeisesti hauskaa oli, koska Geri nukkui koko illan häkissään.

Minun oli tarkoitus kuvata Gertsua pitkästä aikaa tänään, mutta säähän on aivan syvältä, joten mentiin aamulenkille Nuuksioon ilman kameraa. Lempparialue oli täynnä telttailijoita, siis ihan todella niitä oli joka nyppylällä ja lammen rannalla (kun yleensä siellä ei ole ketään). Meni sekin lenkki siis vähän käteen, koska teltat olivat myös vähän epäilyttäviä... Välillä näin.