Syyttävä sormi on kaiketi paras osoittaa turhan kiireiseen emäntään, joka on laiminlyönyt kiireittensä takia koiransa virikkeellisen toiminnan. Viimeiset viikot ovat tosiaan olleet varsinaisia killeriviikkoja viimeisen harjoittelun merkeissä ja Gertsu on kärsinyt siitä sikäli, etten ole paljon jaksanut innostua itse mistään. Seurauksena on ollut varsin omapäinen ja kuuro koira, joka on tavoistaan poiketen yrittänyt moikata kaikkea, mikä liikkuu.

Eilen nähtiin Tiinan ja Onnin kanssa pitkästä aikaa, ja Tiina näytti minulle uusia noutoharjoitteita. Geri oli niistä innoissaan, mutta ongelma on todellakin se, että kaveri piippaa samantien, kun Tiina ja Onni ovat lähistöllä -tai ylipäätään siitä, että ympärillä tapahtuu kaikkea kivaa. Tiina ja Gertsu harjoittelivat sen jälkeen kehäjuoksua viikonlopun näyttelyä varten. Harjoittelu näytti aivan hulvattomalta, koska "kenttä", jolla oli tarkoitus harjoitella, oli osittain luminen, osittain liukas kuin mikä... Tiina veti hienot lipat pariin otteeseen ja joutui tekemään suoranaisen kestävyystreenin lumisessa maastossa. Gerikin kompuroi, kun jotenkin näyttelyhihna tarttui sen jalkoihin... Katselimme tohelointia Onnin kanssa, minä vedet silmissä hekottaen, Onni häntä heiluen... :D

Tänään tehtiin parit uudet harjoitteet. Kahdestaan Geri toimii kuin unelma. Häiriötä pitäisi saada lisää. Tehtiin lähihakua, piilotin muutaman tennispallon lumeen Gerin nähden ja hyvinhän se ne löysi, ja innokkaana. Tehtiin myös eteen- lähetystä pariin otteeseen. Lumi oli niin raskasta, että Gertsulla meni voimat ja nyt se nukkuu.