Viimeisen viikon teema on ollut damin pitoharjoittelu kotioloissa. Geri istuu ja minä ojentelen damia, johon Gerin pitää tarttua hyvällä otteella, mielellään keskeltä putkiloa ja pitää sitä, kunnes annan luvan tiputtaa sen käteeni. Toistoja ei kerrallaan voi ihan määrättömästi ottaa, mutta treeni on Gerin mielestä hirmu hauskaa, ainakin, jos jotain voi päätellä siitä, millä pomppimisella se ottaa vastaan ajatuksen, kun näkee minun kaivavan damin esiin. Gerissä on pari hyvää puolta treenikaverina. Ensinnäkin se on aika sinnikäs. Jos eka treeniyritys menee mäkeen liiallisen säheltämisen takia, jätän sen vähäksi aikaa huomiotta ja kokeilen uudestaan. Poikkeuksetta se treenaa erittäin hyvällä asenteella toisella kertaa. Nykyään ei toista kertaa edes tarvita, vaan kaveri istahtaa eteeni heti, kun näkee, että nyt se alkaa ja malttaa hirmuisen nätisti tehdä minuutin pari! Lisäksi Geri on nopea oppimaan. Ensimmäinen varsinainen pitoharjoitus oli tuskaa, koska Geri oli niin täpinöissään, ettei mitenkään pystynyt keskittymään, mutta toinen kerta oli jo selkeästi parempi. Se oli sisäistänyt asian itsekseen, koska se näytti heti tietävän, mitä siltä haluttiin. Eiköhän tämä tästä. Nyt pidentämään pitoaikaa.