Toissapäivänä meillä oli lenkillä mukana avustaja ja harjoittelimme markkeerausta yksinkertaisesti, sillä se oli oikeastaan eka kerta: avustaja käveli n. 20-30 askeleen päähän meistä, näytti selkeästi, minne suuntaan heittää damin ja minä päästin Gerin noutamaan, kun sen nokka näytti damia kohti. Geri oli aivan innoissaan ja terhakas kuin mikä. Tehtiin vain ykkösmarkkeeraus, mutta pari kertaa peräkkäin niin, että kun Geri toi ensimmäisen, avustaja heitti sille heti toisen. Luulen, että se oli hyvä aloitus, koska Gerillä on taipumus vaihtaa dameja. Nämä olivat ohjeet, jotka saatiin taipparikurssin ohjaajalta. Mehän emme siis päässeet viime kerralla mukaan ollenkaan, mutta saatiin ohjeet meilitse, mistä suurkiitos.

Eilen sulatin Gerille vaakun (lokki) ja menimme vaakun kanssa puuhastelemaan Turvesuon jätemaalle. Kiinnostus vaakkua kohtaan oli valtaisa. Treenireppua haisteltiin tarkkaan ja uteliaana. Kun vaakku kaivettiin esiin, alkoi kirsu väpättää ja mielenkiinto senkun kasvoi. Tämä ei toki ollut yllätys, sen verran villinä Gertsu on viime päivät metsässä poikkoillut suu vaahdossa ja korvat höröllään. Gertsulla oli taas jonkin aikaa viime vaakkuilusta, joten otettiin ihan rauhallisesti: se sai tutkia ja nuuhkia lokkia kaikessa rauhassa, sitten vedin sitä maata pitkin ja vaakuin minkä kerkesin, vähän lennätin sitä ilmassakin... Ja kyllä se kelpasi. Geri tarrasi siihen lopulta kiinnikin ja veti perässään, mutta vaakku oli kerta kaikkiaan niin iso, ettei siitä meinannut tulla mitään. Into vaakkua kohtaan oli todellinen ja Gertsu olisi halunnut jäädä tutkimaan leikkikenttää vielä senkin jälkeen, kun lokki pakattiin takaisin pussiin seuraavaa käyttökertaa varten. Pitää ottaa toinen kerta jo ensi viikolla, jottei pääse väli taas repsahtamaan. Tehtiin samalla lenkillä vielä malttia vaatinut noutoharjoitus damilla. Avustajaa ei niittäin ollut, joten paikalla olo vaati Geriltä todellista tsemppausta, mikä meinasi pettää, mutta pienellä korjauksella se sujui. Se ei myöskään markkeerannut niin hyvin. Jouduin kerran kutsumaan sen takaisin ja kokeilemaan uudestaan. Se, ettei Gertsu markkeeraanut hyvin, oli osittain ohjaajan vika, sillä siinä kävi niin, että ensin Gertsu varasti paikalla olosta, jolloin keskeytin koko jutun. Olin jo ehtinyt viedä damin paikoilleen, hain sen pois. Aloitin treenin uudestaan Gerin viereltä ja laitoin typeryyksissäni damin pikkasen eri paikkaan. Se muisti ekan markkeerauksen. Olisi pitänyt tajuta rauhoittaa se siinä välissä ja ottaa uusiksi vähän ajan päästä. No, aina sitä oppii uutta...

Riistavietistä vielä: joo, kyllä sitä tosiaan on ja se on ryöpsähtänyt valloilleen näin yksivuotissynttäreiden kunniaksi. Toistaiseksi se on pysynyt hyvin hallinnassa. Geri jättää jahtaamiset heti, kun sitä komentaa, mutta pelkään koko ajan, että sattuu se yksi hetki, kun korvat menevät kuuroiksi ja koira katoaa puiden siimekseen. Pilli on äärimmäisen hyvin tehonnut, myös käskyt menevät perille. Mutta havaittavissa on pientä "no ei kyllä kiinnostaisi" -vetkuttelua. Pitää vain jatkaa natseilua. Ja varoa kaupunkioloissa vapaana pitämistä. Ettei käy vahinkoja.

Pääsiäistä olemme viettäneet lepäillen kasassa sängyllä. Ihmiset ovat kirjoittaneet ja lukeneet, välillä katsoneet myös teeveetä, Geri maannut puoliksi ihmisruhojen päällä milloin missäkin vinkurassa tyytyväisenä huokaillen. Kohta lähdetään mummin ja papparaisen luokse... Se tulee olemaan taas ihan superjännää ja hauskaa:)