On tämä kyllä hassu juttu. Gerillä on juoksu ja se on -jos mahdollista- normaaliakin kuuliaisempi ja kiltimpi koira. Metsälenkeillä se seuraa tarkasti, mihin menen ja pitää erityisen tarkasti huolen, ettei jää matkasta. Kotonakin se seuraa perässä ja pari viimeistä yötä se on halunnut nukkua koko yön samassa huoneessakin. Se siis tuntuu kaipaavan ennen muuta lauman läheisyyttä ja rapsutusta, viis muista koirista. Takapuoltaan se on viime päivät tarjonnut lähinnä minulle, vaikka ulkona vilisee terhakoita uroskoiria... Ne se ohittaa kiltisti, vaikka urokset kiskovat ja vinkuvat.

Treenaaminen on sujunut juoksujen aikana niin ja näin, sen näkee oikeastaan aamulenkillä, minkälaisella tuulella Geri on: toisina päivinä se raahustaa lyhtypylväältä toiselle ja nukkuu sen jälkeen monta tuntia, toisina päivinä se hakee hirveästi kontaktia ja toivoo toimintaa. Olen hyvinä päivinä ottanut lyhyitä damisessioita, ihan vaan muistin virkistämismielessä. Jos vain riistan palautus sujuisi yhtä hyvin kuin damien, niin tässä ei olisi kyllä mitään hätää...

Kaipa tässä pitäisi kokeilla taippareita vielä ennen talven tuloa. Lokakuussa olisi tarjolla yhdet ja myös näyttelyitä, johon Gertsun voisi ilmoittaa, ellei siltä lähde juoksujen jälkeen karvat... Toivotaan, ettei, koska sen turkki on kyllä aika kiva edelleen.