Gerin juoksu ei edelleenkään ole alkanut, mutta omistajan hermot ovat koetuksella tämän loputtoman haistelun, jäpöstelyn, seisoskelun, merkkailun ja lievän vastahakoisuuden aikana. Geristä todellakin aistii, että "ne päivät" ovat käsillä. Se nukkuu suurimman osan aikaa, vetäytyy oikein omiin oloihinsa ja saa sitten välillä jumalattomia läheisyyskohtauksia. Ulkona laahustetaan, lenkin sijaan tutkitaan jok'ikinen lumikasa senttimetri senttimetriltä ja jos yritän vähän kiiruhtaa eteenpäin, seisoskellaan ja jämähdetään tuijottamaan kaukaisuuteen. Vapaana ollessaan se kirmaa entiseen malliin, piehtaroi toki tavanomaista enemmän, mutta jää välillä haistelemaan niin, että sen perään saa huudella, koska se ei muuten kuule eikä näe mitään. Onneksi toiset koirat eivät edelleenkään saa sitä ihan sekaisin. Ja tietysti itseä pitää puhdistaa huolellisesti kotioloissa. Lutkutus, lutkutus. Sattuneista syistä olemme treenanneet nyt tosi vähän ja lyhyesti. Vähän vaakkua, vähän markkeerauksia. Siinä se. Toivon on muuten tarkoitus tulla meille hoitoon parin viikon päästä. Voipi olla, että pitää perua... Vähän ovat tytön eleet sellaisia.