Heinäkuun alun helteet olivat Gerille uuvuttava kokemus. Se käytännössä nukkui helteet läpi, kävi välillä ulkona läähättämässä ja raahustamassa, ja nukkui taas. Auringonottoreissut Nuuksioon ja Lauttasaaressa saivat hännän heilumaan, vaikka loppupeleissä nekin aiheuttivat uupumuksen. Koira-parka.

Tosiaan, Nuuksiossa kävimme pariin otteeseen ottamassa rennosti. Siellä minulle myös selvisi, että Geri mielellään pelastaa myös vastarannalta uimaan eksyvät ihmiset... Jouduin pitämään sitä pannasta kiinni, kun se vikisi ja ulisi, tärisi ja värisi, joutuessaan katsomaan erään pariskunnan vesi-ilakointia noin 50 metrin päästä. Lopulta ei auttanut muu kuin ottaa Geri jalkojen väliin selälleen ja rauhoittaa, koska jännitys ja suoranainen paniikki tuntemattomien ihmisten puolesta oli niin suurta.

Hienoa oli huomata, että Geri totteli hienosti myös 6 -vuotiasta kummityttöäni, jonka kanssa se pääsi leikkimään Lauttasaaressa. Venla heitti Gerille keppiä ja antoi luvan noutaa. Geri totteli mielettömän upeasti. Muutenkin eläimestä on tulossa iso tyttö. Se ei enää vanhaan tyyliin rieku ja temmo joka suuntaan, jos lähellä on ihmisiä tai toisia koiria, ja muutenkin toimii varsin rauhalliseen tyyliin arkiaskareissa.

Viime viikonloppuna olimme Leenan mökillä Punkalaitumella. Geri ei ollut nähnyt Ramonaa ja Liliä vähään aikaan ja pikkaisen aussikaksikko pääsi pomottamaan nuorempaansa, mutta yleisesti ottaen meni hienosti. Gerissä on se hyvä puoli, ettei se ole milläänsäkään, vaikka sitä vähän "kouluttaa". Mökkireissu oli Gerin laumalaisille aikamoinen kokemus: itse ajoin sinne perjantai-iltana, olin perillä puoli 9 ja lähdin lauantaiaamuna seiskan jälkeen kohti Tamperetta, jossa hyppäsin joukkueen bussiin. Meillä oli peli Kokkolassa, josta palasimme Pirkanhoviin puolilta öin. Siitä sitten ajoimme yksissä tuumin takaisin mökille... Siellä oli menossa iloinen lautapeli-ilta, kun lopulta perille pääsimme. Pelaajat kertoivat Gerin uroteoista: kumivene oli päässyt "karkuun" ja Geri oli noutanut sen rantaan. Se oli kiertänyt ulapan puolelle ja pökkinyt sen rantaan. Ihan oma-aloitteisesti. Harmi, etten päässyt näkemään:) (ohessa kuva by Leena Mäkipää). Muutoinkin Geri osoitti jälleen vesipelastajan -ja vesipedon- elkeitä: miespuolisten mökkeilijöiden mennessä uimaan Geri hyppäsi perään laiturilta (!) ja ui vuoron perään jokaisen luo. Paniikki oli laantunut, uiskentelu näytti olevan leikinomaista, sillä kun kundit menivät takaisin saunaan, Geri jäi verannalle uikuttamaan... :D

Nyt jännätään, mahdutaanko Eurajoen taippareihin mukaan. Allekirjoittanut oli tumpelo: muistin kyllä maksaa osallistumismaksun jo ennen juhannusta, mutta UNOHDIN lähettää ilmoittautumiskaavakkeen ajoissa... Soittelin asiasta ja kuulemma meidät huomioidaan, mutta osallistumisia on tullut niin paljon, että arpomiseksi menee...

Ensi viikolla Geri muuttaa taas. Siitä tulee Hyväosaistensaaren asukas. Se on jo tutustunut uuteen kotiinsa ja sen reaktio oli selkeä: seinän viereen makaamaan ja untenmaille:)