Oltiin iltapäivällä treenaamassa Korpilammen metsissä. Teemana oli harjoitustaipparit, eli käytiin läpi koko setti vesinoudosta kanijälkeen. Ilma oli sen verran kuuma ja tukala, että karvanaamat otettiin autoista metsään odottamaan vuoroaan (=kiljumaan kuorossa), mikä teki treenistä entistä haastavamman. Paikalla oli Mira Jamin ja Ruun, Hannis Rauhan, Kristiina Nikin kanssa, sekä me Gertrudin kanssa. Geri oli into piukeana alusta pitäen, osittain ylivirtaa oli siitäkin syystä, etten ehtinyt lenkittää sitä ennen treenin alkua kunnolla ja se joutui istumaan autossa jonkin aikaa ennen kuin se pääsi työskentelemään. Kuitenkin siihen nähden, mitä Gerin riekunta on joskus ollut, tyttö käyttäytyi ihan hyvin. Kimppatreenaus on meidän osalta ollut vähän vaiheessa tämän kesän osalta, joten kaipa tässä pitää tyytyväinen olla, että Geri osasi käyttäytyä:)

Tämä treeni oli hyvää harjoitusta ja erityisen hyvä siksi, että näin, mitä asioita pitää treenata taippareita varten. Josko syksyllä jotain kokeilisi...

1. Vesinouto

Starttipistoolia ei ollut, joten otimme vesinoudon yksinkertaisesti niin, että rannalta heitettiin lokki ja sitten koiran käskettiin noutaa. Kuten arvata saattaa, Geri molskahti veteen hirmuisella vauhdilla ja innolla. Vesinouto ei ole ongelma...

2. Hakuruutu

Hakuruudussa näkyi harjoituksen puute, sekä se, että olen tehnyt Gerille todennäköisesti liian helppoja harjoituksia. Riistaa pitää myös käyttää jatkossa enemmän, dameilla nämä harjoitukset menevät kevyesti. Geri haki upeasti markkeerauksen, mutta jätti kantamatta maastossa jo olleet vaakut. Se etsi ne kyllä, muttei kantanut, ellei sitä kehottanut. Kehotuksella se toi ne, mutta jätti palautuksen vajaaksi. Se etsi katsekontaktia ja apua, ei siis työskennellyt itsenäisesti. Osasin kyllä odottaakin, että tämä rasti menee mäkeen, koska emme ole riistan kanssa harjoitelleet kovinkaan ahkerasti viime aikoina. 

3. Kanijälki

Geri jäljesti kanin, kuten se jäljestää joka kerta: huolellisesti ja innolla. Se lähti ensin seuraamaan Miran paluujälkiä, mutta palasi nopeasti kanijäljelle ja löysi sen. Suuhunsa se ei sitä ottanut ilman kehotusta, mutta kantoi sen jälkeen hyvällä otteella. Maasto vain oli hirmuisen hankala, kaikenmoisia oksia ja risukoita niin, että Geri luovutti kanin kanssa: se ei jaksanut kantaa ja samalla poukkoilla risukon läpi. Käskin sitä hakemaan kanin ja Mira lähti vähän näyttämään, minne päin se jäi, ja sitten Geri toi sen. Taas palautus jäi vähän vajaaksi, mutta taisi se itsekin olla aika tyytyväinen suoritukseensa.