Tiina oli aktiivisena järjestänyt YES -pentueen pk-seudun pennuille joukkotarkastuksen, jossa siis peilattiin silmät ja kuvattiin lonkat ja kyynärät. Aivan mahtavaa, että saatiin se alta pois! Geri antoi tosi kiltisti peilata silmät, ei tarvinnut melkein kiinni pitää ollenkaan. Eläinlääkärimies kertoi, että aiemmin aamulla samanlaisessa joukkotarkastuksessa oli ollut joukko kultaisennoutajan pentuja ja yksi uroksista oli purrut kasvattajaa käteen, kun tämä oli laittanut silmätippoja koiran silmään. Paikalle oli jouduttu kutsumaan ambulanssi... Että kyllä Geri tosiaan ihan kiltisti oli siihen verrattunakin...

RTG -kuvia varten koiriin tyrkättiin rauhoittavia ja näky oli yhtäaikaa hupaisa ja karmiva: meidän tullessa silmäpeilauksesta (jossa siis meni noin puoli minuuttia) Pipsa makasi jo tiedottomana maassa ja kohta myös Geri kuukahti. Tiia ja A-P toivat noin puoli minuuttia sen jälkeen Lucan ja heidän ilmeensä olivat sanoinkuvaamattomat, kun he huomasivat maassa tiedottomina makaavat siskokset:D Vaikka eivät koirat ihan tiedottomia olleet: Luca ulvoi pariin otteeseen oikein kunnolla ja jopa Geri otti osaa kuorolauluun, vaikkei kumpikaan tainnut edes tietää ihan tarkkaan, miksi ulvottiin.

Mutta pääasiaan: Gerin silmät ovat täysin terveet. Lonkkakuvissa oli epäselvyyttä, mutta lääkäri otatti uudet kuvat ja totesi, että vika oli koiran asettelussa. Näin 1 opintopisteen radiologian kurssin käyneenä osasin itsekin päätellä, että ensimmäisessä kuvassa Gerin lantio oli asetettu vinoon, minkä vuoksi lonkkakin näytti vinksahtaneelta. Toinen kuva oli paremmannäköinen. A-lonkat, sanoi lääkäri. Myös kyynärät ovat terveet:) Okei, menevät kuvat tietty vielä Kennelliittoon lisätarkastukseen, mutta epäilen, että mitään muutosta tulee. Nyt kun tämän tähän kirjoitan, sieltä varmaan tulee huonoja uutisia sitten...

Menin itse ensimmäistä päivää töihin tulevaan työpaikkaani ja vein Gerin hoitoon, jottei se joutuisi kärsimään pöpperöisestä olostaan yksin. Raasu tuli hoitopaikan ovesta sisään, vaappui suoraan juomakipolle, joi ja joi, rojahti sitten sohvapöydän eteen, jossa se nukkui seuraavat kolme tuntia liikkumatta.

Ai niin, iloinen asia treenausrintamalta: säännöllinen, tiukka työ on tuottanut tulosta parissakin mielessä. Geri kantaa jo ihan kivasti ja mikä vielä hienompaa, luovuttaa käteen melkein joka kerta. Emme päässeet viime kerralla taipparitreeneihin mukaan, mutta saimme kouluttajalta postia. Markkeerausta pitäisi treenata, mutta siihen tarvitsen avustajan. Eiköhän sellainen ole suostuteltavissa paikalle...